VASANKARIN NUORISOSEURAN HISTORIIKKI

 

 

SISÄLLYS

 

1. Nuorisoseuran perustaminen                                                     1

2. Oman talon rakentaminen                                                          1

3. Varsinainen toiminta vuodesta 1926 vuoteen 1970                   3

4. Nuorisoseuran organisaatio                                                       7

5. Uusi nousu ja toimintaa vuodesta 1980 nykypäivään                9

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Katri Heikkisen 60-vuotishistoriikin pohjalta laatinut Terttu Myllylahti

syksyllä 2002

 

 

 


1. Nuorisoseuran perustaminen

 

Vasankarin nuorisoseuran syntysanat on lausuttu Puskalan talossa pidetyssä kokouksessa 31. tammikuuta 1922. Ensimmäinen puheenjohtaja oli Erkki Niemelä, joka oli muutenkin hyvin aktiivinen jäsen. Ensimmäinen sihteeri Nelly Manninen on kirjoittanut ensimmäisessä Toivo­lan Viesti  -lehdessä, ettei nuorisoa enää tyydyttänyt  yksipuolinen huvittelu vaan ehkäpä se kaipasi jotain "sisäisempiä ja jalompia harrastuksia". Nuorisoseuran tarkoitus onkin aina ollut henkinen opetus ja valistustyö sekä terveiden ja puhtaiden elämäntapojen opettaminen nuoril­le

 

Seura liittyi Keski-Pohjanmaan nuorisoseuraan ja sen nimeksi annettiin Toivola.  Jäsenmak­suksi päätettiin 10 markkaa, joka oli tuohon aikaan iso raha. Kaikki mukana olleet aikuiset liittyivät heti jäseniksi. Heitä oli kaiken kaikkiaan 33 nuorta: Heino Heikkinen, Niilo, Hanna, Antti, Eeli ja Sanni Himanka, Oskari, Maria ja Martta Jaakola, Frans Eemil ja Lyyli Juola, Eemil Leanderinp. Juola, Sanni, Väinö, Sylvi ja Saimi Juola, Toivo Feeliksinp. Juola, Matti Kallenp. Juola, Ensti Lanteri, Nelly Manninen, Matti Manninen, Kalle, Aliina ja Erkki Nie­melä, Setti, Pentti ja Kerttu Puskala, Nanni Raitala, Heikki ja Anni Simi, Antti Vasankari (Säksä), Erkki Vasankari, Aadiel Vasanoja. Näiden lisäksi liittyivät kylän aikuiset nuoret myöhemmin jäseniksi.

 

Seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin siis Erkki Niemelä ja kirjuriksi Nelly Man­ninen. Johtokuntaan tulivat Setti Puskala rahastonhoitajaksi, Hanna ja Niilo Himanka, Maria Jaakola, Heino Heikkinen, Ensti Lanteri ja Aadiel Öljymäki.

 

 Heti aloitettiin toiminta. Harjoiteltiin näytelmiä ja pidettiin iltamia isoissa tuvissa ja koululla. Jo ensimmäisenä vuonna ostettiin Kalajoen seuralta takakulissi maisemamaalaus 70 markalla. Uskallettiinpa tehdä kaksi vierailuakin, nimittäin Mehtäkylän ja Kalajoen nuorisoseuroille.

Kesällä pidettiin iltamia ja urheilujuhlia Kaarinan kauniissa rannassa, jossa oli silloin tanssi­lava.

 

 

2. Oman talon rakentaminen

 

Toiminta koettiin kuitenkin hankalaksi ilman omaa taloa, ja parin vuoden kuluttua alettiin jo suunnitella oman talon rakentamista. Vuosikokouksessa suunniteltiin asiaa. Puiden kerääjät lähetettiin liikkeelle, ja pian alkoikin hirsikasa nousta Kaakkurin kalliolle, johon talo piti aluksi rakentaa. Täällä lahjoitetut hirret veistettiin rakentamista odottamaan. Kun oli saatu tarpeeksi kerättyä rahaa, aloitettiin kivijalan teko.  Talo rakennettiin kuitenkin maanviljelijä A.L. Mannisen lahjoittamalle tontille eli nykyiselle paikalle, joka ilmeisesti koettiin parem­maksi. Hänen poikansa  Martti Manninen vahvisti tonttilahjoituksen luovutuskirjalla 12.6.1943 Vasankarin nuorisoseuran omaksi. 

 

Kivijalan tekivät alavieskalaiset Jutilan veljekset 2000 markan urakkasummalla. Seuran puo­lesta oli kaksi apumiestä koko kivijalan teon ajan.  Apureina oli mies talosta vuoron perään, kunnes työ valmistui syksyllä 1924. Sen jälkeen piti saada takuumiehet lainalle. Kun saatiin tarpeellinen määrä nimiä lainasumman alle, uskallettiin teettää rakennuspiirustukset pyhäjo­kisella Aapeli Romppaisella. Hänet myös hyväksyttiin rakennusmestariksi sillä puheella, että seuralaiset tekevät talkoilla kaiken minkä suinkin voi. Palkkaa Romppaiselle luvattiin maksaa 6,50 markkaa tunnilta.

 

Seurantalon rakennustyö alkoi keväällä 1925. Rakennustavara vedätettiin A. Santaholma osa­keyhtiöltä, mistä nämä saatiin pitkäaikaisena lainana takaisin maksettavaksi. Hanna Himanka kävi myös pyytämässä lautatavaraa ja sai mukavan määrän lautaa ilmaiseksi.

 

Monta ilmaista mies- ja hevostyöpäivää siinä sai kukin kesän aikana suorittaa, mutta innostus oli suuri. Niin valmistui seurantalo Toivola tarkoitukseensa vihittäväksi samana syksynä eli syksyllä 1925.  Avajaiset pidettiin tässä uutuuttaan uhoavassa talossa syyskuun 5. - 6. päivänä 1925.

Taloa varten oli otettu velkaa noin 40 000 markkaa, ja vielä oli otettava 1000 markkaa, että saatiin sahauslaskut Tyngän sahalle maksetuksi. Mutta eivät velat pelottaneet, sillä innostus oli korkealla ja toiminnan halua kaikilla.

 

Seurantalon kunnossapito on myös vaatinut osansa. Se oikaistiin kerran ensimmäisellä vuosi­kymmenellä. Se on kaksi kertaa maalattu (alkuaikoina) ja kolme kertaa tapetoitu sisältä. Por­taat on uusittu useita kertoja. Katto on korjattu monta kertaa päreillä ja uusittu kerran koko­naan päreillä vuonna 1946. Huopakate laitettiin vuonna 1968. Ikkunoita on korjattu kymme­niä kertoja, samoin näyttämöä (jota ei enää ole). Lattia uusittiin vuonna 1941. Mäntylaudat ostettiin Santaholmalta 3036 markan hinnalla. Männistön Eino ajoi ne hevosella 150 markalla ja Mannan Jussi teki lattian 390 markalla.

 

Pienellä sisukkaalla joukolla oli velasta rehkitty 16 vuodessa 30 000 markkaa. Velkaa oli ly­hennetty 1000 tai 2000 markkaa vuodessa. Taloa varten otettua velkaa maksettiin vähitellen, kunnes joulukuussa 1945 saatiin velka kokonaan maksetuksi. Rahastonhoitaja Toivo Juola marssi mahtavasti säästöpankkiin ja maksoi kerralla lopun velan 9000 markkaa. Siitä ilosta johtokunta joi kokouksessaan Nelly-tädin (Nelly Manninen) kamarissa korvikekahvit.

 

3. Varsinainen nuorisoseuratoiminta vuodesta 1926 vuoteen 1970

 

Kun oli päästy syksyllä 1925 oman orren alle, alkoi toimintakin entistä kovemmalla innolla. Keskeistä toimintaa ovat olleet opintokerhot, kotiseututyö, raittiustyö, iltamat ja näytelmä­toiminta, oman lehden Toivolan Viestin toimittaminen sekä voimistelu ja urheilu. Yksi suuri tavoite oli tietenkin saada maksetuksi talovelat ja pitää talo omana. Erilaisia toimikuntia pe­rustettiin järjestämään toimintaa: kotiseututoimikunta, raittiustoimikunta, opintokerhotoimi­kunta, urheilutoimikunta.

 

Kotiseututoimikuntaan kuului viisi jäsentä, joiden tehtävänä oli vaalia kotiseutuperinteen tutkimista ja tallentamista. Myös Toivolan Viestin muutamat numerot on omistettu kotiseu­dulle. 30 vuotta järjestettiin lähes joka loppiainen kotiseutuiltama, jossa kaikki ohjelma on ollut kotiseutuasiaa.

 

Raittiustoimikunnan tehtävänä oli valvoa seuran jäsenten raittiutta ja kuria myös iltamissa. Vuonna 1926 johtokunta teki päätöksen, että annetaan kotimuistutus sellaisille, jotka tulevat iltamiin humalassa. Vuonna 1929 oli joka seuralle pakko rakentaa putka. Täksi ostettiin Ha­viston niittutupa 1500 markan kauppahinnalla. Vain yksi henkilö on Vasankarin seuran aika­na putkaa tarvinnut.

 

Opintokerhotoimikuntaan on kuulunut kuusi jäsentä. Katri Heikkisen pöytäkirjoista tekemän havainnon mukaan opintokerho on aina ollut kuin piristysruiske. Koko toiminta on vilkastu­nut ja kaikki muutkin, voimistelu-, tanhu- ja lausuntakerhot ovat innostuneet toimimaan. En­tisaikana opintokerhotoiminta on ollut tärkeää nuorille, kun kouluissa ei saatu esiintymistai­don harjoitusta. Katri Heikkisen muistelusten mukaan opintokerho oli mukava rohkaisija varsinaiseen nuorisoseuratyöhön.

 

Opintokerhossa oli jokaisen oltava puheenjohtajana ja pitää tervehdyspuhe. Sihteereitä oli joskus kaksikin. Toinen teki virallisen ja toinen pakinapöytäkirjan. Ohjelmaa piti kaikkien suorittaa. Usein kaikki esiintyjät arvosteltiin. Näin oltiin sitten rohkeampia esiintymään jo nuorisoseurallakin vieraampien edessä. Leikki kuului aina kerhoillan ohjelmaan. Kerhossa myös suoritettiin aina nuorisoseuramerkit. Vasankarin nuorisoseuralla on suoritettu Heikkisen laskelmien mukaan noin 80 merkkiä. Viimeisin kerhokausi oli 1958 - 1962, ja silloin oli seuran toiminta muutenkin vilkasta. Kerho toimi myös Kalevan nuorten voimistelukerhona.  Vuonna 1962 Vasankarin nuorisoseura sai pienten seurojen sarjassa toimintakilpailussa toisen palkinnon.

 

Kerhon johtajina ovat olleet Sofia Ojala (1919 - 22), Anni Heilala (1926 - 27), Erkki Niemelä (1929 - 35), Aadolf Männistö (1935 - 39), Katri Puskala (1941 - 46), Irene Manninen (1947), Kerttu Manninen (1948), Kaarina Juola (1951 - 52), Eero Nyyssönen (1958 - 59), Eija Juola (1960 - 61) ja Eero Kotilainen (1962).  Monet kerhojen vetäjistä ovat olleet koulun opettajia. Laulu- ja lausuntakerhojakin ovat muutamat opettajat (Ojala, Heilala, Mustakallio) johtaneet. Pian ne kuitenkin ovat lopettaneet johtajan puutteessa.

 

50 vuoden aikana seura on järjestänyt noin 800 ohjelmallista iltamaa. Juhlia ja urheilukilpai­luja on ollut noin 170. Kokouksia on ollut 658, joiden pöytäkirjoissa on yli 2000 pykälää. Joulujuhla on pidetty joka vuosi ja monia ajan vaatimia juhlia on ollut tarpeen mukaan. Näi­hin on pyydetty puhuja edeltäpäin. Mutta ohjelmat on laadittu, esitetty ja monesti keksittykin enimmäkseen omin voimin. Monenlaiset luenta-, lausunta-, soitto- ja liikuntaesitykset sekä huumoriesotykset ovat kuuluneet ohjelmiin. Keskusseuran neuvojien vierailulla on ollut oma merkityksensä sekä iltakursseilla että liikuntakursseilla.

 

Näytelmätoiminta on ollut vilkasta. Kymmeniä vuosia harjoiteltiin lähes joka kuukausi uusi näytelmä ja se esitettiin useita kertoja, muutamia jopa kymmenkunta kertaa. Eri näytelmiä on esitetty yhteensä noin 210. Näistä monet ovat koko illan näytelmiä, joilla on vierailtu myös toisten seurojen luona. Katri Heikkinen sanoo,  että näytelmätoiminnalla on maksettu jopa suurin osa talon veloista. Useasti ei ole ollut varaa palkata ohjaajaa, mutta ei yleisökään kovin vaativaista ollut. Näytelmiä katsottiin mielellään ja kun vierailtiin toisten seurojen luona, tuli tulojakin aina enemmän.

 

Ensimmäiset vierailuretket Vasankarin seuralaiset tekivät hevosilla. Myöhemmin ajeltiin naapurikyliin pyörillä, mutta edemmäs linja-autolla. Oltiinpa yötäkin joskus, kun kauemmas mentiin ja näyteltiin kahdessa seurassa. Tällaisia retkiä tehtiin ainakin Himangalle ja Marin­kaisiin sekä Alavieskaan ja Käännänkylään. Ei raaskittu maksaa linja-autoa välillä kotiin asti. Näin tekivät monet muutkin seuralaiset. Kyläläiset veivät vierailijoita koteihinsa yöksi ja näin saatiin uusia tuttavia, jotka tulivat tavallisesti vastavierailulle. 3 - 4 vierailua tehtiin melkein joka vuosi.

Vasankarissa vierailtiin puoli ja toisin mm. Pyhäjoen, Yppärin, Mehtäkylän, Käännän, Tyn­gän, Torvenkylän, Rahjan, Parhalahden, Marinkaisten, Kalajoen, Merijärven, Alavieskan ja Himangan nuorisoseuroilla sekä teatteritalolla.

 

Vasankarin nuorisoseuralla on vietetty vuosien varrella monia juhlia ja käynyt vierailijoita. Katri Heikkinen luettelee seuraavat talon käyttäjät: oman kylän maatalousnaiset ja kalastaja­seura, lotat, Kalajoen työväenyhdistys, suojeluskunta, Plassin naiset, Kalajoen Junkkarit, Ka­lajoen Riennon telinevoimistelijat, sota-aikana isänmaallinen juhla, jossa puhujina rovasti Metsovaara, kirkkoherra Vihma ja pastori Niva, sotien jälkeen kotiuttamisjuhlat miehille ja kaatuneiden omaisille, Kokkolan Veikot, työväen vaalijuhla, demokraattiset nuoret, iltama hätääkärsivien hyväksi.

 

Katri Heikkinen on tehnyt seuraavanlaisen tilaston, jota en ole tarkistanut (osa pöytäkirjoista puuttuu).


 

Nuorisoseura Toivola alkoi julkaista kirjallisten harrastusten virittämiseksi oman talon saami­sen myötä omaa käsinkirjoitettua lehteä, Toivolan Viestiä.  Katri Heikkisen historiikin mu­kaan lehteä on tehty lähes 40 vuotta, mutta siitä on säilynyt vain vuosien 1926 - 1933 lehdet, jotka on sidottu kahdeksi kirjaksi. Näissä lehdissä on säilynyt arvokas annos Vasankarin ky­lähistoriaa.

 

Keskeinen toimintamuoto on ollut voimistelu ja urheilu.  Urheiluharrastus on ollut kyläl­lämme niin ansiokasta, että se vaatisi kokonaan oman historiikkinsa. Urheilu on ollut koko nuorisoseura-ajan useiden jäsenten tärkein harrastus. Vasankarin pojat ovat monissa piiri- ja kylien välisissä kilpailuissa puolustaneet kunnialla kotiseutuaan. Monia vuosia oli esimerkiksi maakuntaviestissä lähes puolet vasankarilaisia.

 

Jo kolmannessa kokouksessaan huhtikuussa 1922 on pöytäkirjassa pykälä: Päätettiin pitää il­tamat kansakoululla urheiluvälineiden ostoa varten ja näytetään siellä kappale "Suuntalat kä­räjillä". Nähtävästi rahaa saatiinkin, sillä jo seuraavana kesänä pidettiin kahdet kilpailut, jois­sa oli lajeina miehille 3000 m ja naisille 200 m ja peräti 6-ottelu miehille sekä 2000 m pojille. Palkinnoiksi tilattiin Kokkolasta lusikoita ja mitaleita.

 

Urheilujuhlia on pidetty aluksi noin kymmenenä vuotena kuudet vuodessa, myöhemmin nel­jät. Lajit ovat vaihdelleet pyöräilystä suunnistukseen ja kaikkea on ollut siltä väliltä, hiihto ja yleisurheilu tietysti yleisimpinä lajeina. Uintikilpailuja ei ole, ihme kyllä, koskaan ollut. Soutu- ja moottorivenekilpailujakin on ollut pari kertaa kalastusseuran, maatalousnaisten ja nuorisoseuran yhteisissä juhlissa meren rannalla. Paitsi oman kylän keskeisiä kilpailuja on pi­detty myös kylien välisiä otteluja. Hiihdossa otettiin mittaa monena vuonna Yppäriä ja Rah­jankylää vastaan. Kurikkalan Jussikin oli pinnistelemässä kilpaa Öörnin pakkoja Vasankarin poikien kanssa. Vasankarin urheilijat liittyivät vuonna 1930 Junkkareihin ja näin alkoi yhteis­työ Junkkareiden kanssa. Olihan saatava varoja yhteiselle urheiluseuralle. Junkkarit järjestivät vierailuiltamia seuroille, ja nuorisoseurat puolestaan kävivät noin kerran vuodessa näyttele­mässä yksi- tai kaksi-osaisen näytelmän Junkkareiden iltamissa kirkonkylän seuralla. Tällai­sia näytelmiä olivat ainakin seuraavat: "Sittenpä sen näkee" (7.9.1935), "Sukkasillaan" (1936), "Maisterin parhain perhonen" (20.5.1939), "Toppakahvia" (1943) sekä "Oletko musta­sukkainen" (4.8.1946). Katri Heikkinen muistelee, että nämä olivat mukavia retkiä. Koko näyttelijäporukka asoi pyörillä, oli kesä tai talvi. Palkaksi näyttelemisen lopuksi seuran Janne tarjosi kahvilan puolella "toppakahvit".

 

 

Voimisteluseura on perustettu vuonna 1927 ja sen nimeksi annettiin Vesa. Siihen liittyi heti 20 poikaa ja 20 tyttöä. Johtajina olivat Anni Heilala ja Erkki Niemelä. Väliin voimistelu on hiipunut, mutta aina kun on vetäjiä ollut, on voimistelu ollut vireää niin tytöillä kuin pojilla,  ja monissa juhlissakin on esiinnytty. Samoin kansantanhujoukkueita on ollut lähes koko nuo­risoseuran varsinaisen toiminnan ajan 1960-luvulle asti.

 

Urheiluun ovat Vasankarin pojat osallistuneet jossakin ikävaiheessa lähes 100-prosenttisesti omalla kylällä. Isommissa alue- ja piirikilpailuissa on paljon poikiamme ollut mukana. Valta­kunnallisestikin ovat monet hiihtäjät ja juoksijat pärjänneet hyvin. Seuraavassa on luettelo vanhimmista urheilijoista sekä niitä, jotka ovat edustaneet seuraa isommissa kilpailuissa: Ei­no ja Ilmari Manninen, Toivo, Viljo ja Niilo Juola, Antti Juola, Eino, Aadolf ja Sulo Männis­tö, Oskari Jaakola, Martti Juola, Olli Juola, Arvo Heikkinen, Urho Heikkinen, Paavo, Pentti, Erkki ja Reino Manninen, Pertti Männistö, Veikko ja Hannu Heikkinen, Reino Puskala, Lauri ja Alpo Löf, Veijo Juola.  Juoksijoita ovat Ensti, Eero ja Antti Juola, Olli Puskala, Yrjö Hi­manka, Aadolf ja Sulo Männistö, Martti Juola, Arvo, Urho, Veikko ja Hannu Heikkinen, Rauno Juola, Teuvo Juola, Tovio Juola, Olli Juola, Veijo Juola ja Veikko Juola.

 

Piirinmestareita hiihdossa:

1927              10 km alle 18 v.                   Antti Juola      43,15

1944              10 km ikämiehet                   Viljo Juola      40,35

1968              yleinen 15 km Veikko Juola  57,15

 

Piirinmestareita yleisurheilussa:

1928              5000 m          Yrjö Himanka  6.10.6

1929              1500 m          Olli Puskala    4.36.8

 

Suunnistuksen piirinmestareita:

1959, 60, 62,65                   Kerttu Manninen

1960, 61, 62                        Reino Manninen

1961                                    Erkki Manninen

 

 

Sotavuodet 1939 - 1944 pysähdyttivät normaalin nuorisoseuratoiminnan. Sota vaati raskaan uhrin Vasankarista. Kaatuneita olivat Eino Manninen, Heikki Tarkiainen, Yrjö Haapala, Kalle Öljymäki,

Veikko Männistö ja veljekset Setti ja Niilo Vasankari.

 

Sodan loppuvaiheessa kylällemme tuli evakoita yhtä paljon kuin oli kyläläisiäkin. Kaikki ei­vät mahtuneet koteihin, joten seuralle majoitettiin noin sata kolttaa syyskuusta jouluun 1944. Kun seura saatiin omaan käyttöön takaisin, sen näyttämö, kulissit, seinät, ikkunat ja portaat korjattiin. Sitten alkoivat Vasankarin nuorisoseuran vilkkaimmat toimintavuodet 1945 ja 1946. Jäseniä oli 50. Petsamolaiset ja kolttanuoret olivat innokkaasti mukana. Iltamia pidet­tiin ennätysmäärä, eikä ollut ohjelmanesittäjistä puutetta. Kun opintokerho aloitettiin, oli jo ensimmäisessä illassa 38 osanottajaa.  Katri Heikkinen muistelee, että he ottivat nämä Lapin nuoret iloiten vastaan. He mielellään lauloivat ja tanhusivat. Kiirettä ei tunnettu.  Myöhem­min 1970-luvulla muutamat kolttaevakot ja heidän lapsensa piipahtivat Kaustisen kansan­musiikkijuhlilta palatessaan tervehtimässä vasankarilaisia ja yhdessä he (Helga, Vasko, Moo­ses ja Mari) muistelivat yhteisiä iltamia.

 

Seuran 20-vuotisjuhla oli tarkoitus pitää vuonna 1942, mutta se siirtyi. Juhla pidettiin 20.9.1945 ja samalla se pidettiin talon 20-vuotisjuhlana. Siitä tuli komea juhla. Sanfrid Mä­kelä piti juhlapuheen kuten avajaisissakin ja vihki seuran uuden lipun. Lipun kuvan eli tun­nuksen piirsi Pauli Honkakari ja sen ompelivat Lempi Ojala ja Terttu Puskala. Juhlassa oli paljon väkeä ja monenlaista ohjelmaa. Illalla oli juhlanäytäntönä Eino Kärkisen ohjaama 4-osainen näytelmä "Hopearisti". Tällä näytelmällä vierailtiin myös kahdeksalla seuralla.  Vie­railuilta saatiin rahaakin runsaasti, myös oman kylän iltamissa oli paljon väkeä. Niinpä laina saatiinkin maksetuksi vuonna 1945.

 

Siirtolaisten lähdettyä seuratoiminta jatkui kuitenkin vilkkaana koko 1950-luvun ja 1960-lu­vun puoleen väliin. Vasankarissa riitti vielä hyviä urheilijoita ja innokkaita näyttelijöitä. Mm. "Roinilan talossa" -näytelmä harjoiteltiin Janne Siipolan ohjauksessa ja sitä näyteltiin monilla seuroilla.

 

Mutta aika toi tullessaan uusia tuulia. 1950-luvulla nuorisoseuroilla alettiin näyttää elokuvia, niin myös Vasankarissa.  Kaikkiaan Vasankarissa on näytetty 114 elokuvaa. 1950-luvun lo­pulla tuli televisio. Ammattinäyttelijät tulivat kaikkien nähtäville. Monia näytelmiä toki vielä itsekin esitettiin, mutta näytelmätoiminta alkoi laantua. Myös nuoriso alkoi lähteä syrjäky­liltä, ensin oppikouluun, sitten muualle opiskelemaan. Myös Ruotsiin muutti paljon nuoria Vasankarista. Viranomaiset alkoivat myös esittää omia vaatimuksiaan sosiaalisista tiloista ja erilaisista maksuista. Pienillä seuroilla ei ollut enää varaa toimia.  Seurat tyhjenivät yleisesti koko maassa. Vasankarinkin nuorisoseuran talo alkoi 1960- ja varsinkin 1970-luvulla muis­tuttaa pystyyn lahonnutta kummitustaloa. Talon kuitenkin pelasti kokonaan lahoamasta 1960-luvulla tehty katon korjaus. Pärekatto muutettiin huopakatoksi. Toiminta loppui kokonaan 1970-luvulla.

 

4. Nuorisoseuran organisaatio

 

Seuran toiminta on ollut tarkasti järjestettyä. Seuralla on aina ollut esimies eli puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri, rahastonhoitaja, vuosiemäntä, näyttämön- ja taloudenhoitaja, esimiehen apulainen ja opintokerhon johtaja. Erilaisten tehtävien hoitajia vaihdeltiin sopi­vasti, niin ettei samojen tarvinnut hoitaa asioita kovin pitkään.  Väliin oli haittana toiminnan vetäjien puute ja pieni jäsenmäärä. Se on vaihdellut 18 - 50.

 

Kokouksia pidettiin tarpeen mukaan. Joka kuun alussa oli kuukausikokous, jossa valittiin uu­sia virkailijoita ja uudet toimittajat Toivolan Viestiin. Näissä kokouksissa esitettiin aina myös ohjelmaa.  Katri Heikkisen laskelmien mukaan kokouksia on pidetty yhteensä 658 vuodesta 1922 vuoteen 1972  eli 50 vuoden aikana, keskimäärin siis 13 kokousta vuodessa, tosin vii­meisten viiden vuoden aikana pidettiin vain 4 kokousta. Oikeastaan toiminnassa oli täydelli­nen katkos vuodesta 1966 vuoteen 1980.

 

VASANKARIN NUORISOSEURAN PUHEENJOHTAJAT JA SIHTEERIT

 

PUHEENJOHTAJAT                                                     SIHTEERIT  

                       (sulkeissa varapuheenjohtaja)                                           

1922 - 24      Erkki Niemelä    (Niilo Himanka)               1922 - 26      Nelly Manninen

1925 - 27      Pentti Puskala   (Eino Manninen)                1926 - 27      Sanni Himanka

1927 - 28      Antti Himanka  (Ilmari ja Nelly Manninen)  1927 - 29      Sylvi Juola                           

1928 - 29      Aadolf Männistö (Pentti Puskala)               1929 - 30      Sanni Juola

1929 - 32      Olli Puskala    (Toivo Juola)  1930 - 33      Elsa Puskala

1932 - 37      Toivo Juola    (Olli Puskala) 1933 - 34      Lempi Heikkinen

1937 - 39      Aadolf Männistö (Toivo Juola)                   1934 - 37      Katri Puskala

1939 - 46      Pauli Juola      (Sulo Männistö)                   1937 - 38      Rauha Heikkinen

1946 - 47      Sulo Männistö (Aate Juola)  1938 - 40      Sanni Juola

1947 - 49      Arvo Heikkinen  (Martti Juola)                   1940 - 42      Elsa Juola (Similä)

1949 - 52      Paavo Öljymäki   (Paavo Manninen)          1942 - 46      Katri Puskala (Heikkinen)

1952 - 53      Paavo Manninen  (Reino Manninen)           1947              Annikki Juola

1953 - 59      Paavo Öljymäki   (Martti Lanteri)               1948 - 49      Kerttu Manninen

1959 - 60      Matti Himanka (Reino Manninen)               1950 - 51      Kaarina Juola

1961 - 62      Eija Juola       (Martti Puskala)                   1952              Kerttu Manninen

1963 - 64      Reino Puskala                                            1953              Eeva Heikkinen

1965              Veijo Juola                                                1954 - 56      Eeva Manninen

1966              Esko Manninen                                          1957 - 58      Saara Heikkinen

1967 - 71      Lauri Löf                                                   1959              Elli Juola

                                                                                       1960              Eija Juola

                                                                                       1961              Ritva Juola

                                                                                       1962              Paula Puskala

                                                                                       1963              Pentti Juola

                                                                                       1964              Veijo Juola

                                                                                       1965              Leena ja Pirkko Juola

                                                                                       1966              Seija Juola

                                                                                       1967 - 68      Veikko Juola

                                                                                       1971              Annikki Kättö

Uusi toiminta 1981 alkaen

 

PUHEENJOHTAJA                                                       SIHTEERI

 

1981 - 87      Pentti Juola     (Martti Puskala)                   1981 - 88      Aino Manninen

1988 - 92      Ilkka Himanka                                           1989 - 91      Raija-Leena Juola

1993 - 94      Harri Lanteri                                              1992 - 94      Leila Juola

1995 - 96      Leila Juola                                                 1995 - 96      Kirsti Himanka

1997 - 98      Kari Manninen                                           1997 - 98      Leila Juola

1999 -           Jukka Juola                                                1999 -           Virpi Manninen

 

RAHASTONHOITAJAT

 

1922 - 1927  Setti Puskala

1927 - 1928  Ilmari Manninen

1928 - 1944  Nelly Manninen

1944 - 1947  Toivo Juola

1947 - 1951  Martti Juola

1951 - 1952  Paavo Öljymäki

1952 - 1954  Leevi Jaakola

1955              Lauri Vasankari

1956 - 1958  Olavi Kauppila

1959 - 1960 Paavo Öljymäki

1961 - 1971  Matti Himanka

1981 - 1991  Matti Himanka

1991 - 2001 Leena Lanteri

2002 -           Terttu Myllylahti

 

5. Uusi nousu ja toimintaa vuodesta 1980 nykypäivään

 

1980-luvun alussa alkoi uusi nousu. Lähinnä Veikko Puskalan aloitteesta pidettiin lokakuussa 1980 kyläkokous, jossa sai alkunsa kylän yhteinen ponnistus nuorisoseuran talon kunnostami­seksi ja saattamiseksi kyläläisten yhteiseen käyttöön.  Nuorisoseuran toiminta elvytettiin uu­delleen. Valittiin johtokunta ja virkailijat ja päästiin aloittamaan talon kunnostaminen. Ra­kennuspuut saatiin lahjoituksena kylältä ja rakennustöihin päästiin keväällä 1981. Loppuvuo­desta talo oli lähes valmis.  Huhtikuussa 1982 vietettiin kunnostetun talon avajaisjuhla.

 

Katri Heikkinen kirjoittaa avajaisjuhlassa pitämässään historiikissa seuraavasti: "Nyt me ih­miset olemme tottuneet kaikkeen ihmeelliseen emmekä hätkähdä, vaikka itse ufo meitä vas­taan tallustelee. Olemme tottuneet ajatukseen, että avaruusaluksessa voi vierailla koska ta­hansa, että sputnikit ovat jo vanhanaikaisia, että robotit puhuvat eikä kertotaulua enää tarvita, koska tietokoneet laskevat puolestamme. Olemme tottuneet ajatukseen, että 'mikkään ei oo mikkään' ja haikeana laulamme että 'aika entinen ei koskaan enää palaa'. Mutta kuinkas olla­kaan, nyt tuntuu siltä, että se aika entinen tosiaankin palaa. Tuulet jo tuntuvat. Ei aivan enti­senä, ei tarvitsekaan, mutta aika entinen uudistettuna, parempana, kokeneempana. On tym­päännytty siihen, että kaikki on valmista. Halutaan itse toimia, luoda ja kehittää. Tätä toimin­taa tarjoaa nuorisoseuratyö. Sadat nuorisoseurat maalaavat jo kylkiään. Myös kansanperinne on noussut arvoon arvaamattomaan. Vasankarin seura on muotonsa muuttanut ja valmis uu­teen toimintaan. Me entiset seuralaiset toivomme teille onnea työssänne."

 

 Pöytäkirjojen mukaan toiminta on 1980-luvulla ollut vilkasta. Tansseja on pidetty lähes vii­koittain. Omia juhlia on ollut noin neljät vuodessa, on osallistuttu myös yhteiseen toimintaan eri tahojen kanssa.  Vireällä toiminnalla on maksettu kunnostustyöhön otettu laina. Sihteeri Aino Manninen on ollut ansiokkaasti vetämässä toimintaa. Nuorisoseuran toiminta on tullut koko kylän yhteiseksi asiaksi eli seura toimii Vasankarin kyläyhdistyksenä.

 

Myöhemmin toiminta on jossain määrin hiljentynyt, mutta perinteiset juhlat ja hiihtokilpailut ovat säilyneet. Uuttakin toimintaa on ollut 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa.  Nuoriso­seura on palkannut kyläavustajan useaan otteeseen,  ja kesäkioski toimi kesällä 2002 toista kesää. Kioskin hoitamiseen on palkattu kylän nuoria. Nuorisoseuran puitteissa tapahtuva työ on nykyään koko kylän yhteistä toimintaa, ja siinä voivat olla mukana kaikki kyläläiset niin paljon kuin innostusta riittää.  Seuran talo on kaiken toiminnan keskus. Siellä pidetään nais­ten ja miesten jumpat, kylän kokoukset, juhlat ja muut tapahtumat. Nuoret pelaavat sählyä, lentopalloa, biljardia ym. Seuralla on kuntoiluvälineet ja lasten leikkikaluja. Nuorisoseura on myös kyläyhdistyksenä osallistunut aktiivisesti kylän kehittämiseen mm. tonttimarkkinoinnil­la ja kyläsivujen ylläpitämisellä (www.vasankari.com).  Kesällä 2002 vietettiin nuorisoseuran 80-vuotisjuhlia. Ohjelmassa oli juhlapuhe (Eija Vasankari), historiikki (Terttu Myllylahti), runonlausuntaa (Saara Ylivainio),  musiikkia (Kalajokilaakson  harmonikkakerho), sananpau­kauksia (Matti Himanka), muotinäytös (juontajina Leila ja Raija Juola) sekä näytelmä "Esimerkkikylä" . Seura toimii tällä hetkellä aktiivisesti, jäseninä ovat lähes kaikki kyläläiset ja osanotto eri tapahtumiin on ollut runsasta.

 

 

 

 

Lähteet

 

Katri Heikkinen, Vasankarin nuorisoseuran 60-vuotishistoriikki

(esitetty 4.4.1982 Vasankarin nuorisoseuran avajaisjuhlassa, käsikirjoituksesta otettu kopio säilytteillä nuorisoseuran arkistoissa / Terttu Myllylahti)

 

 

Vasankarin nuorisoseuran pöytäkirjat 1922 - 1971 (paitsi 1932 - 1936)

ja Toivolan Viesti -lehdet 1926 - 1933