VASANKARIN KOULU 100 vuotta 1898-1998

Julkaisija: Vasankarin ala-aste 1998,Terttu Myllylahti
Kirjoittanut: Terttu Myllylahti
Alkuperäinen julkaisu kirjana 1998

Historiikkia voi ostaa Vasankarin koululta p. 08-461553
ja Terttu Myllylahdelta p. 08-461503. Hinta 6 €.

1. ENNEN KANSAKOULUA

Kansan perusopetus oli seurakunnan vastuulla kaikkialla Suomessa ennen kansakoulujen perustamista. Seurakuntien ylläpitämät kiertokoulut toimivat usein pitkään vielä kansakoulujen perustamisen jälkeenkin ja valmistivat oppilaita kansakouluja varten. Kaikki lapset eivät myöskään menneet kansakouluun. Esimerkiksi koko kunnassa oli vuonna 1912 vielä yli puolet lapsista kiertokouluopetuksen varassa, vaikka kansakouluja oli perustettu jo seitsemän.

Vuonna 1890 oli Kalajoella kolme kiertokoulupiiriä, joista Vasankari muodosti Mehtäkylän ja Pohjankylän kanssa yhden piirin. Vasankarissa kiertokoulu toimi vielä 1920-luvulla. Kiertokoulua pidettiin eri taloissa ja opettajat vaihtuivat usein huonon palkan takia. Kiertokoulua pidettiin yleensä kaksi viikkoa syksyllä ja toiset kaksi keväällä, ja sitä käytiin useana vuotena. Siellä opetettiin lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Myös piirustusta oli. Opettajina oli 1910- ja 1920-luvulla mm. Jemiina Haikola (Kalle Päätalonkin opettaja) ja Mandi Luoma. Oppivelvollisuus tuli täysin voimaan vuonna 1929, jolloin kiertokoulu ilmeisesti lopetettiin.

2. KANSAKOULUN PERUSTAMINEN

Kalajoen ensimmäinen kansakoulu on perustettu vuonna 1880 Pohjankylälle. Tyngälle koulu saatiin kymmenen vuotta myöhemmin. Vasankarin koulun syntysanat lausuttiin joulukuussa 1891 Kalajoen kuntakokouksessa. Kokous päätti silloin perustaa Vasankarin kylään ylhäisemmän sekakansa-koulun, samoin Mehtäkylään, Rahjaan sekä Etelän- ja Pitkäsenkyliin. Ehdoksi asetettiin kiertokoulun lakkauttaminen. Kuntakokouksen päätös jäi kuitenkin toteutumatta taloudellisten syiden vuoksi. Vuonna 1894 Vasankarin koulun rakentaminen oli taas esillä kuntakokouksessa, mutta enemmistön kannan mukaisesti hankkeet hylättiin. Vedottiin muun muassa siihen, että kiertokoulu toimi edelleen.

Vielä maaliskuussa 1897 varsinaista koulun perustamista lykättiin pappilan rakennusrasitusten vuoksi. Tätä päätöstä kyläläiset nousivat vastustamaan ja valittivat Oulun läänin kansliaan. Valituksen allekirjoittajina oli 14 kyläläistä, ensimmäisenä Antti L. Manninen. Valitukseen liitetyn papintodistuksen mukaan kylässä on ollut 54 kouluiässä olevaa lasta. Kuntakokouksen päätös onkin kumottu ja määrätty, että vuoden 1891 päätös on pantava täytäntöön. Koulu on määrätty aloitettavaksi viimeistään 1. elokuuta 1898, mutta joistakin taloudellisista syistä koulun toiminnan aloitus on viivästynyt ja johtokunta on päättänyt koulun aloituspäiväksi 3. lokakuuta. Vasankarin koulu on näin ollen Kalajoen kolmas kansakoulu, koska Rahjan koulu aloitti toimintansa vuotta ja Mehtäkylän koulu kahta vuotta myöhemmin.

Vasankarin koulun aloittamiseen ei ole siis suoranaisesti vaikuttanut piirijakoasetus, joka sai lainvoiman toukokuussa 1898. Piirijakoasetuksen mukaan kunta oli velvollinen perustamaan kansakoulun jokaiseen kouluttomaan piiriin, jossa kouluun ilmoittautui vähintään 30 lasta. Kalajoella piirijakoasetus on kuitenkin ollut esillä jo vuoden 1897 lopulla kuntakokouksessa, mutta varsinainen piirijako tehtiin vasta lain voimaan tulon jälkeen joulukuussa 1898.

Kuntakokous valitsi joulukuussa 1897 Vasankarin koululle johtokunnan, johon valittiin Antti Manninen (vanhempi), Antti L. Manninen (nuorempi), Feliks Juola, Erkki Puskala, Tuomas Lanteri ja Juho Vasankari. Joulukuussa 1898 tehdyssä piirijaossaVasankarin piirin koulupaikaksi sovittiin "Pikkuvainio", Antti L. Mannisen lahjoittama kymmenen aarin maapalsta. Tontti tunnetaan myös nimellä Nauruvainio.

Kokouksessaan helmikuussa 1898 johtokunta päätti vuokrata kouluhuoneeksi Juho Mannisen asuinrakennuksen ns. "isomman puolen" 300 markan vuosivuokraa vastaan. Vuokrasopimus tehtiin kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Päätettiin myös hankkia 30 yksi-istuimellista pulpettia, jotka teetettiin puuseppä Efraim Kilpisellä. Opettajattaren paikka julistettiin haettavaksi Uudessa Suomettaressa ja Kaiku-lehdessä. Palkaksi ilmoitettiin 600 markkaa valtiolta, 200 markkaa kunnalta, puolet sisäänkirjoitusmaksuista sekä ilmainen asunto, lämpö ja öljyvalo. Heinäkuussa valittiin ensimmäinen opettajatar kaikkiaan yhdeksästä hakijasta. Hän oli Fransiska Manneroos Raumalta. Manneroosilla ei ollut opettajan pätevyyttä, ja hän olikin Vasankarissa vain vuoden.

Johtokunta piti ensimmäisenä toimintavuotenaan useita kokouksia, joissa päätettiin koulun alkamisajoista, kirjavalinnoista ja muista kouluvälineiden hankinnoista, halkojen hommaamisesta sekä koulurakennuksen kunnostamisesta ja huoltamisesta. Johtokunta päätti, että talollisten lasten piti ostaa kirjat itse, itselliset vapautettiin kirjojen ostosta. Sisäänkirjoitusmaksu oli yksi markka talollisten lapsilta sekä varakkaammilta itsellisiltä. Jo vuoden kuluttua syksyllä 1899 huomattiin, että varattomia on paljon. Varattomien kirjahankinnat päätettiin antaa kunnan maksettavaksi. Sisäänkirjoitusmaksut säilyivät 1910-luvun loppuun, mutta jo vuonna 1909 kunta kustansi kaikille kirjat, jotka sai ostaa omakseen, jos halusi. Koulun lämmitykseen käytettävien halkojen järjestäminen annettiin vuosittain kohtuullista korvausta vastaan jollekin kyläläiselle tehtäväksi. Niin pääsi koulu aloittamaan toimintansa.

3. ENSIMMÄISET KOULUTIELLE

Pienten koulu (kouluun valmistava opetus 7- ja 8-vuotiaille) päätettiin aloittaa 1. syyskuuta ja varsinainen koulu 3. lokakuuta. Opettajan päiväkirjasta ilmenee, että perjantaina 30.9. oli varsinaisen kansakoulun avausjuhla ja sisäänkirjoituspäivä ja lauantaina 1. lokakuuta oli pidetty jo ensimmäinen koulupäivä. Ensimmäisen vuoden oppiaineina olivat Raamatun historia ja katekismuksen luku (yhteensä kuusi tuntia), sisäluku, kaunokirjoitus ja kielioppi (yhteensä seitsemän tuntia), luvunlasku (kolme tuntia), maantieto (kolme tuntia), historia (kaksi tuntia), laulu (kaksi tuntia), voimistelu (yksi tunti) ja käsityöt (neljä tuntia), kaikkiaan 28 viikkotuntia. Koulua pidettiin päivittäin viisi tuntia yhdeksästä kahteen kaikkina arkipäivinä, lauantaina vähemmän.

Syyslukukausi päättyi lauantaina 17.joulukuuta, jolloin pidettiin joulujuhla. Kevätlukukausi alkoi 9. tammikuuta ja päättyi 9. kesäkuuta. Pääsiäislomaa oli kuusi päivää kiirastorstaista pääsiäisen jälkeiseen keskiviikkoon. Pienten koulua pidettiin syyskuun ensimmäisestä syyskuun 20. päivään

Oppikirjoiksi hankittiin Sundvallin Raamatun historia (30 kpl), Raition kielioppi ja lukukirja (30 kpl), Hultin Maantieto (30 kpl). Ostettiin myös Waarasen ja Auvisen rukouskirja, koraalivirsikirja ja kaksi virsikirjaa, katekismuksia, Raamattu sekä Kanteloinen-lauluvihkot 1 ja 2, metriset mitat, taulu, maapallo, Suomen ja Palestiinan kartta ja urkuharmooni. Myöhemmin tilattiin vielä Topeliuksen Maamme-kirjoja (25 kpl) seuraavaksi lukukaudeksi, laskuesimerkkivihkoja, helmitauluja, pyyheliinoja ja Euroopan kartta.

Kouluun ilmoittautui kaikkiaan 30 lasta, joista neljä ei saapunut. Oppilaista oli 12 poikia ja

18 tyttöjä. Talollisten lapsia oli 17, itsellisten ja muiden (kalastajien ja merimiesten) 13. Poissaoloja oli kertynyt joillekin runsaasti, mutta vain kaksi neljän saapumattoman lisäksi keskeytti ensimmäisen vuoden aikana. Myöhemmin keskeyttäneitä oli enemmän, muun muassa lukuvuonna 1901 - 02 peräti seitsemän tulirokkoepidemian takia. Ensimmäisenä vuonna jäi luokalle neljä oppilasta ja ehdot sai laskennossa kaksi oppilasta. Oppilaita otettiin sekä ensimmäiselle (16 oppilasta) että toiselle (14 oppilasta) vuosiluokalle. Ikäjakautuma oli 9 - 14 vuotta, keskimääräinen ikä oli kymmenen vuotta. Pienten koulussa oli paljon oppilaita, peräti 34, joista vain yksi aloitti seuraavana vuonna kansakoulun ja edellisvuonna aloittaneista vain 16 tuli jatkamaan.

Vuonna 1898 aloittaneista sai yhdeksän päästötodistuksen vuonna 1901. He ovat Hilda Junnikkala, Hilma Lanteri, Nelli Manninen, Feliks Juola, Johan Arvid Karlsberg, Antti Lanteri, Alfred Lanteri, Manna Heikkinen ja Johan Vasanoja. Vuosina 1902 ja 1903 sai vielä yhteensä viisi vuonna 1898 aloittaneista päästötodistuksen: Sofia Karjaluoto, Johan Emil Manninen, Johan Aleksander Manninen, Hanna Juola ja Elmiina Juola. 26 ensimmäisestä oppilaasta siis 14 sai päästötodistuksen ja 12 keskeytti.

Opettajatar Fransiska Manneroos piti ensimmäisenä kouluvuotena myös kylän nuorisolle iltakoulua, jossa opiskeltiin kirjoitusta, laskentoa ja laulua. Oppilaita oli "väliin yli 20".

4. OMAN KOULUTALON RAKENTAMINEN

Joulukuussa 1899 johtokunta päätti ehdottaa kuntakokoukselle oman koulurakennuksen laittamista, samoin seuraavana vuonna, mutta kuntakokous ei siihen suostunut. Vuosi vuodelta koulun rakentaminen siirtyi, ja vuokrasopimus Vilhelmiina Mannisen kanssa uusittiin aina kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Vasta vuonna 1909, kun tarkastaja Lähde vaati koulun rakentamista, alkoi tapahtua. Tarkastaja Lähde perusteli oman koulurakennuksen tarpeellisuutta sillä, että koulua on pidetty jo vuodesta 1898, kouluhuoneisto ja opettajan asunto ovat puutteellisia ja huonokuntoisia sekä poikien käsityöhuone on liian pieni.

Koulun rakentamista alettiin puuhata toden teolla keväällä 1910. Johtokunta valitsi rakennustöiden valvojaksi talollisen Kaarlo Juolan (varalle Erkki Puskalan) ja puutavaran vastaanottajaksi Antti L. Mannisen, joka valtuutettiin myös ottamaan tarvittava laina säästöpankista. Koulu rakennettiin Antti L. Mannisen lahjoittamalle tontille.

Koulun rakennustyö teetettiin urakkatyönä. Eri rakennuskohteet jaettiin useilla huutokaupoilla, joista ilmoitettiin Kalajoen ja naapurikuntien kirkoissa luettavalla kuulutuksella. Kivijalan, kellarin ja takkapohjien teon sai Jaakko Karppinen. Rakennushirret ja muut puut kerättiin pääasiassa kyläläisiltä, jotka saivat antamistaan puista korvauksen. Päreiden laitto kaupattiin myös huutokaupalla. Salvutyö on teetetty Antti Myllylällä, ikkunat on laittanut Antti Räihälä ja ovet on tehnyt ja paikoilleen asentanut Aapeli Romppainen. Katot ja lattiat on tehnyt Siivert Takkunen. Johtokunta seurasi tarkasti rakennustyötä ja antoi rakentajille puutteista huomautuksen ja velvoitti korjaamaan virheet. Kesällä 1910 oli salvutyöt jo tehty ja annettiin muurausurakka, jonka sai Antti Stenbäck. Koulu valmistui puolessa vuodessa, sillä uuden koulun juhlalliset avajaiset pidettiin jo 12.10.1910. Ulkorakennus rakennettiin samana vuonna ja seuraavana kesänä valmistui myös saunarakennus. Maalaustöitä ja sisätilojen laittamista tehtiin vielä jälkeenpäin rahatilanteen mukaan. Koulu oli myös muutamia vuosia hirsipinnalla ja sai ulkolaudoituksen ja maalin vasta myöhemmin, ehkä vuosina 1913 - 14. Piirustusten mukaan koulun alkuperäinen maali on ollut vaaleanvihreä, nurkkalaudat ja ikkunanpielet olivat tummemman vihreät.

Koulurakennukseen tuli eteinen, yksi luokkahuone, poikien veistosali ja opettajan asunto, jossa oli kaksi huonetta ja keittiö. Pohjapinta-ala oli noin 200 m2. Luokkahuone oli 65 m2 ja veistosali 50 m2. Opettajan asuntoon tuli keittiö, asuinhuone ja vierashuone. Jostain syystä koulu rakennettiin metriä lyhyemmäksi kuin se oli piirustuksissa. Koulu lämmitettiin luokissa olevilla uuneilla, kakluuneilla. Veistoluokan oven pielessä oli vesisäiliö, jonka täyttäminen oli järjestäjien tehtävä.

Tarkastaja Lähde piti koululla tarkastustilaisuuden ja vaati seuraavia toimenpiteitä: vintille on tehtävä ovi luukun sijasta, tontin ympärille rakennetaan aita, rakennetaan sauna (oltiin jo rakentamassa), laitetaan istutuksia pohjoislaidalle, tehdään eteläpuolelle "kaunistuspuistikko" ja viljelysmaa, itälaidalle tehdään oppilaspuutarha, tien varteen istutetaan puita. Myös havaintovälineitä pitää hankkia vähin erin ja tartuntatautien välttämiseksi oli oppilaille laitettava asianmukainen juoma- ja käsienpesulaitos, jota ei ainakaan 1920-luvulla ole ollut. Oppilaat istuttivatkin koulun tien varteen kuusen alut, niin että jokaisella ensimimäisien vuosien ajan oppilaalla oli oma nimikkopuunsa. Koulun tontin ympärillä oli punainen "takeettiaita", jossa oli valkoiset tolppien päät. Jo 20-luvun alussa tien varrella oli komea kuusirivistö, joka kaadettiin tien ahtauden vuoksi 1970-luvun lopulla, samalla kun tie siirrettiin tontin reunaan. Kymmenen vuotta myöhemmin tie muutettiin tontin toiseen laitaan.

Vuosittain koulua kunnostettiin, ainakin maalattiin kesäisin lattioita. 20-luvun puolivälissä koulun ulkoseinät maalattiin uudestaan. Maalaajina olivat Borenin veljekset Himangalta. Vuonna 1920 opettajatar Sofia Ojala oli ostanut lehmän ja johtokunta pohti navetan rakentamista koululle. Navetta rakennettiinkin ulkorakennuksen päähän. Ojalan lehmä, mustankirjava nupolehmä, "Laukeri" oli laitumella koulun vieressä. Oppilaat eivät saaneet häiritä lehmää eivätkä polkea ketojen heinää. Piha-alue jäikin pieneksi sen takia. Kun lehmälle ei ollut tarpeeksi laidunta eikä opettajalla ollut viljelysmaata, hän vaati korvauksen näistä rahana, joka saatiinkin ilmeisesti valtion avustuksena. Opettajan luontaisetuihin kuului nimittäin myös puolen hehtaarin viljelysmaa. Laiskanläksyläisiä valvoessaan opettaja Ojala saattoi kirnuta voita.

Vuonna 1932 todettiin päärakennuksen katon olevan niin huonossa kunnossa, että se vaati korjausta. Pärekaton tilalle laitettiin galvanoidut levyt. Samalla poistettiin molemmin puolin kattoa olleet kattoikkunat, ns. rontit. Sodan jälkeen kunnostettiin portaita, saunaa ja kellaria. Saunan pesutupa kunnostettiin koulukeittolaksi. Piha ja leikkikenttä laajennettiin ja kunnostettiin vuonna 1952. Jopa koululääkäri Untamo Sorasto on todennut syksyllä 1953 lääkärintarkastuspäiväkirjassa, että Vasankarilla on Kalajoen kouluista paras urheilukenttä. Viljelyspinta-ala on 1950-luvun alussa ollut 5,5 aaria ja marjapensaita on ollut yhden aarin alalla. Koulun viljelysmaassa on kasvatettu ainakin perunoita koulukeittolan tarpeisiin.

Koulun oppilasmäärä lisääntyi 1940-luvulla niin paljon, että lisätilan tarve kävi välttämättömäksi. Kun koulu muuttui kaksiopettajaiseksi vuonna 1941 (vuonna 1944 - 45 jopa kolme opettajaa) ja oppilasmäärä lähenteli siirtolaisten aikana jopa sataa, tilat ovat käyneet ahtaiksi. Koulua pidettiinkin vuoroissa. Vuonna 1950 tehtiin kunnanvaltuustolle anomus lisärakennuksen saamiseksi, koska oli kova tilanahtaus eikä erillisiä poikien käsityötiloja eikä koulukeittolaa ollut. Ruoka keitettiin saunan pesutuvassa. Anomusta ei hyväksytty. Vuonna 1952 tarkastaja kehotti tekemään uuden anomuksen. Lisärakennus oli suunnittelun alaisena useita vuosia ja vuonna 1955 on hyväksytty piirustukset. Vasta toukokuussa 1957 aloitettiin lisäsiiven rakentaminen. Lisämaata ostettiin Ilmari Manniselta. Kunnan työmiehet tekivät rakennustyön. Koulua pidettiin syys- ja lokakuussa 1957 rakentamisen aikana Mannisen Niilon asuinrakennuksessa vuokralla. Uudelle koululle koululle muutettiin jo 28.10. ja arvokas vihkiäisjuhla pidettiin 30.3.1958.

Vanhan rakennuksen peruskorjaamisen ja lisärakennuksen myötä saatiin kaksi luokkahuonetta, veistoluokka, koulukeittola ja kaksi opettajain asuntoa (kaksi huonetta ja keittiö sekä kolme huonetta ja keittiö). Johtokunnan esityksestä ala- ja yläluokan väliin tehtiin paljeovi seinän tilalle, koska luokkahuoneissa ei niiden pienuuden vuoksi olisi mahdollista järjestää koulun juhlia. Vanhojen kakluunien tilalle tuli puukeskuslämmitys ja patterit. Myöhemmin lämmityslaitos muutettiin öljykäyttöiseksi. Vanha ulkorakennus kyhjötti ränsistyneenä pihalla vielä lähes kymmenen vuotta, ennen kuin rakennettiin uusi vuonna 1966. Käyttövesi oli pitkään koulun ongelma, koska koulun oman kaivon vesi oli lähes käyttökelvotonta ainakin 1960-luvulta lähtien. Juomavettä piti hakea kylän kaivoista. Vuoden ajan 1970-luvulla sitä tuotiin Raahen meijeristä maitopäniköillä. Vesijohtoliittymä saatiin koululle samalla kuin koko kylälle vuonna 1973.

Korjaustöitä on tehty useaan otteeseen: seinä- ja lattiapinnat uusittiin vuonna 1975, uusi keittiö, opettajainhuone ja sisävessat saatiin 1980-luvun alkupuolella. Koulun lämmityslaitos uusittiin vuonna 1986. Piharakennus remontoitiin vuonna 1983.

Viimeisin remontti on tehty vuonna 1991, jolloin koululle saatiin muun muassa uudet käsityö-, monistus-, ATK-, suihku- ja liikuntatilat. Koulun ulkovuoraus ja lämmöneristys uusittiin ja koulu sai punaisen ulkovärityksen. Koulu on tällä hetkellä ajanmukaisessa ja hyvässä kunnossa. Elokuussa 1991 valmistuneen kevyen liikenteen väylän ansiosta koulumatkat ovat aiempaa huomattavasti turvallisempia. Oppilaita kuljetettiinkin 1980-luvulla kuuden vuoden ajan taksilla kouluun 8-tien vaarallisuuden vuoksi.

Pienen kylän toiminnan keskipiste on koulu. Vuosisadan alkupuolella nuorisoseuran talolla on pidetty kylän yhteiset tilaisuudet, mutta 1950-luvulta alkaen koululla on pidetty kokouksia, erilaisia kerhoja (liikuntakerhoja, 4 H -kerhoja), hartaustilaisuuksia, kansalaisopiston kursseja, vaalitilaisuuksia, seurakunnan kerhoja, ompelukursseja, neuvolavastaanottoja, röntgenkuvauksia, terveystarkastuksia ja varmaan monia muitakin tilaisuuksia. Useana vuonna 1950-luvulla Vasankarissa on jopa pidetty kirkkokuoron harjoituksia, joihin itse rovasti Kivioja kävi eräänä vuonna keräämässä taloista laulajat. Nuorisoseuran talon kunnostamisen jälkeen monet tapahtumat ovat siirtyneet takaisin sinne.

5. OPETTAJAT

Aluksi opettajat vaihtuivat usein. Päteviä opettajia ei aina saatu. Ensimmäiset opettajat olivat Fransiska Manneroos (1898 - 1899), Iida Brunni (1899 - 1900), Sanni Tilvis (1900 - 1901), Matilda Roine (1901 - 1903) ja Jenny Boman (1903 - 1904). Kaisa Sofia Ojala valittiin vuonna 1904 aluksi kahdeksi koevuodeksi, mutta hänestä tulikin Vasankariin pitkäaikainen kansankynttilä. Opettajat asuivat aluksi koulun vuokratiloissa Mannisen talossa. Usein opettaja huolehti myös koulun siivoamisesta ja lämmityksestä ja sai siitä erillisen palkan (25 markkaa vuodessa). Toisinaan oli kylästä palkattu siivooja.

Sofia Ojala oli ankara kansankasvattaja. Sofia Ojalan luunappi oli kuin ruunan potkaisu, muistelee Aate Juola. Ollessaan taululla selin luokkaan Sofia piti tarkan huolen, ettei luokasta kuulunut hiiskahdustakaan. Hän sanoi, että hänellä on silmät selässäkin. Ennen tunnin alkua oppilaat saivat istuutua vasta, kun opettaja oli tullut luokkaan ja antanut luvan. Jos luokasta oli kuulunut rapsahdustakaan ennen opettajan saapumista, Sofia Ojala otti selville aiheuttajan. Ojalan jälkeen tullut Anni Heilala olikin kiitellyt oppilaita kilteiksi.

Sofia Ojala lähti opettajaksi Pattijoelle vuonna 1924 ja seuraavaksi opettajaksi valittiin Kalajoen rovastin tytär Anni Heilala, joka oli opettajana vuosina 1924 - 1928, tosin vuoden 1927 - 28 hän oli virkavapaalla sijaisenaan Kaarina Mikkilä. Vuonna 1928 opettajaksi valittiin Anna Naatus, joka oli Vasankarin koulun opettajana vuoteen 1946 saakka. Hänkin oli virkavapaalla opintojen jatkamisen ja sairauden vuoksi useaan kertaan. Sijaisena hänellä oli Elsa Niemelä (1930 - 31), Toini Krapu (1932 - 33), Tuovi Isotalo (kevätlukukausi 1934) ja Margit Hietakangas (syyslukukausi 1934), Elvi Kiviniemi (syksyllä 1937 kaksi kuukautta) ja Hanna Nikula (1937 - 38). Anna Naatus muistetaan hyvänä opettajana ja kurinpitäjänä. Hän alkoi kuulla ja nähdä koululla kummituksia, ja kummitusjutut ovatkin eläneet sitkeästi näihin päiviin asti. Naatuksella oli tapana rauhoitella oppilaita: "Älkää välittäkö, ei tarvitse pelätä, ne ovat vain koulun asukkaita". Anna Naatus meni naimisiin lukuvuonna 1944 - 45 olleen lisäopettajan Eino Koposen kanssa ja he muuttivat Muhoksen Huovilan kylään. Myöhemmin Anna Koposelta on tullut kortti mm. Kuhmosta.

Naatuksen jälkeen opettajien vaihtuvuus oli tiheää. Yläkoulun opettajan tehtäviä hoiti 15 vuoden aikana peräti yhdeksän eri opettajaa: Irene Manninen (1946 - 48), Jaakko Mustakallio (1948 - 50), Kerttu Kauppila (1950 - 51), Kaarina Saksola (1951 - 52 sekä 1956 - 58), Martti Alatalo (1952 - 54), Nils-Robert Häggblom (1954 - 55), Raija Luoto (1955 - 56), Eero Nyyssönen (1958 - 61, sijaisenaan Tapani Karjala kevätlukukauden 1961) ja Eero Kotilainen (1961 - 62). Erityisesti Jaakko Mustakalliosta on hänen oppilaillaan värikkäitä muistoja. Mustakallion opetusmenetelmiin kuului kilpailuttaminen. Oppilaat joutuivat lukemaan saman lukukappaleen vuorotellen ja opettaja otti herätyskellollaan ajan. Nopein oli paras, luetun selvyydestä ei ollut väliä. Laskennossa luokka eteni lasku kerrallaan siten, että laskun laskettuaan oppilas näytti vastauksen opettajalle, joka joko hyväksyi tai hylkäsi sen vastauskirjan perusteella. Oikean vastauksen saanut jäi seisomaan luokan eteen, nopein ensimmäisenä. Kun koko luokka oli saanut laskun selvitettyä, siirryttiin seuraavaan laskuun. Kurinpidossa Mustakalliolla oli omat konstinsa: hän saattoi pyörittää oppilasta tukasta ikkunan edessä ja kysyä, joko näkyy tuhat ikkunaa; hän puristi nenästä, kunnes oppilas suostui laulamaan; hän teetätti täysvoltteja eteen tai taakse. Opettaja ei saanut näistä mitään huomautusta, ja sen ajan oppilaatkin muistelevat Mustakalliota jo hymyssä suin.

Vuonna 1962 yläluokan opettajaksi valittiin Erkki Laitala, joka oli Vasankarissa jouluun 1991 saakka, jolloin siirtyi Mehtäkylän koulun opettajaksi. Hän hoiti vielä Vasankarin koulun johtajan tehtäviä eläkkeelle siirtymiseensä asti kevääseen 1997. Hannu Pöyhtäri hoiti opettajan tehtäviä kevään 1992 ja lukuvuoden 1992 - 93. Juhani Tölli oli virassa vuosina 1993 - 97. Hänen sijaisenaan oli Timo Ylikoski syksyn 1996. Veli Aitto-oja oli lukuvuoden 1997 - 98. Syksystä 1998 yläluokan opettajan virkaan valittiin Esa Kinnunen. Koulun johtajana toimii Metsäkylän koulun johtajaopettaja Esko Valikainen (1997 - ).

Alakoulun opettajan virkaa hoiti Lempi Virpiranta sen perustamisvuodesta 1941 alkaen vuoden 1975 syksyyn saakka jääden ensin sairaslomalle ja sitten eläkkeelle. Sodan aikana opettaja saatettiin siirtää omalta koululta sellaiselle koululle, jossa ei ollut opettajaa lainkaan. Lempi Virpiranta oli kevään 1944 Nivalan Marjoniemessä yläkoulun opettajana ja sen ajan Vasankarin koulu toimi supistettuna. Lempi Virpiranta oli hyväntuulinen ja huumorintajuinen opettaja ja hän jaksoi opettajantyönsä ohessa hoitaa myös maatalon emännän tehtäviä. Myös Lempi Virpirannalla oli lyhytaikaisia sijaisia sairauden tai synnytyksen ajan: Aira Marttala (huhti-toukokuu 1949), Rauni Jaakola (lukuvuoden 1949 - 50 lokakuusta huhtikuuhun), Aino Ojala (elo-syyskuu 1952) sekä

Leena Ojala vuodenvaihteessa 1956 - 57.

Alaluokan opettajan virassa oli pitkään väliaikaisia viranhoitajia: Katriina Jaakola 1975 - 76, Leila Rauma (1976 - 77), Anja Suni (1977 - 79, vakinainen), Päivi Nikkarikoski (1979 - 80), Hilkka Tavasti (1980 - 81), Pirjo Stolp (1981 - 82), Päivi Naalisvaara (1982 - 84), Eeva Häkkilä (1984 - 86, sijaisena Tiina Isokoski kevään 1986) ja Helena Männistö (1986 - 93). Vuodesta 1993 Susanna Vuotila on toiminut 1. ja 2. luokan vakinaisena opettajana. Teija Alftan toimi hänen sijaisenaan kevään 1997 ja Marjut Flink syyslukukauden 1997.

Kouluhallitus määräsi koulua perustettaessa opettajan valtionavun saamisen ehdoksi, että pojille on hankittava veistonopettaja. Pojille päätettiin palkata käsityönohjaaja vuonna 1899. Palkka oli aluksi 50 markkaa vuodessa. Toimeen valittiin ensin talollinen Erkki Puskala, joka hoiti työtä useaan otteeseen (1900 - 01, 1907 - 08, 1909 - 11, 1912 - 1915 ja vielä 1918 - 1919 ja 1920 - 21). Pitkään käsityönopettajana toimi myös talollinen Matti Vasankari (1901 - 07). Kaarlo Jokinen oli vuoden 1908 - 09, Santeri Krekula vuoden 1911 - 12, Iivari Sauvula 1915 - 16 ja Antti Juola 1917 - 18. Johtokunta lähetti sitten Ylivieskaan veistokurssille talollisen pojan Erkki Niemelän, josta tulikin koulun pitkäaikaisin käsityönohjaaja (v. 1916 - 17, 1919 - 39). 1940- ja 1950-luvulla valittiin käsityönohjaaja vuosittain tarpeen mukaan. Tehtävässä ovat toimineet Joonas Aukusti Siipola (1939 - 42), Toivo Juola (1942 - 45), Pauli Manninen (1946 - 48) ja Aate Juola (1950 - 52, 1955 - 58). Sen jälkeen poikien käsitöitä ovat opettaneet yläluokan miesopettajat. Aate Juola muistetaan tarkan ja hyvän työn teettäjänä. Aluksi piti teroittaa työkalut. Sitten opetettiin työtavat. Aate Juolan oppilaat tekivät muun muassa jakkaroita, jyväkappoja ja höyliä. Tarkastajakin oli kehunut käsitöitä ja epäillyt osaa jopa opettajan tekemäksi.

Kiertävinä englannin opettajina vuodesta 1970 ovat Vasankarissa toimineet Anna-Maija Himanka, Hilja Korhonen, Raija Ollila, Paula Isola, Ritva Keränen, Jukka Lappalainen, Minna Pahkamaa, Allan More ja Ulla Suvanto. Nykyään englannin opetuksen hoitaa opettaja Susanna Vuotila.

 

6. OPETUKSEN JÄRJESTÄMINEN

Koulu toimi pitkään supistettuna yläkansakouluna. Siinä oli neljä vuosiluokkaa, joista ensimmäinen ja toinen lukivat yhdessä ja kolmas ja neljäs yhdessä. Koulu aloitettiin yleensä 9-vuotiaana. Kansakoulun päästötodistus saatiin neljännen vuoden jälkeen. Valmistavana kouluna pidettiin syksyisin kahdesta neljään viikkoa 7- ja 8-vuotiaille ns. pienten koulua, "pikkukoulua". Myös kiertokoulut valmistivat kansakoulua varten. Kansakouluun tulevien piti siis jo osata lukemisen, laskemisen ja kirjoittamisen alkeet. Kansakoulu oli kuitenkin 30 ensimmäistä vuotta vapaaehtoinen. Kaikki eivät hyväksyneet kansakoulua lainkaan eivätkä panneet lapsia kouluun. Toisilla ei ollut varaa laittaa lapsille vaatteita koulua varten, joidenkin lasten piti lähteä 10-vuotiaana jo ansiotyöhön. Sisäänkirjoittautumismaksuhan ei ollut vähävaraisille pakollinen ja lähes alusta asti kunta kustansi myös kirjat oppilaille, vuodesta 1899 ainakin varattomille.

Oppivelvollisuuslaki tuli voimaan vuonna 1921, jolloin Vasankarin koulunkin johtokunta kehotti kaikkia oppivelvollisia (7 - 16-vuotiaita) ilmoittautumaan kouluun. Kalajoen kunta pyysi kuitenkin vuonna 1924 kouluhallitukselta oppivelvollisuuden täydelliseen täytäntöönpanoon lykkäystä viidellä vuodella, koska oppivelvollisuuteen liittyvät hankinnat (muun muassa uusien koulupiirien perustamiset ja koulujen rakentamiset) aiheuttivat rasitusta kunnan talouteen. Kouluhallitus suostuikin tähän pyyntöön. Niinpä koko 20-luvun oppivelvollisuutta laiminlyötiin eikä laiminlyönneistä rangaistu.

Vasankarissa, niin kuin muuallakin Kalajoen kouluissa, koulupakko toteutui siis täysin vasta vuonna 1929, jolloin pienten koulu muuttui kiinteäksi 12-viikkoiseksi alakouluksi. Aiemmin oli pienten koulua pidetty syksyllä elokuun loppupuolelta syyskuun lopulle. Nyt sitä alettiin pitää myös keväällä toukokuun ajan ja usein myös kesäkuun ensimmäinen viikko. Yläkansakoulu alkoi syyskuun lopussa tai lokakuun alussa ja kesti vuosina 1898 - 1929 toukokuun lopulle, mutta vuodesta 1929 huhtikuun lopulle, kun opettaja aloitti taas alakoulun. Yläkoululla oli työpäiviä yleensä noin 163 ja alakoululla noin 60. Vasankarin koulu toimi siis vieläkin supistettuna kansakouluna.

Vuonna 1941 Vasankarin koulu muuttui 6-luokkaiseksi varsinaiseksi kansakouluksi, kun kouluun tuli kaksi opettajaa. 7- ja 8-vuotiaat aloittivat koulun käynnin yhtä aikaa isojen kanssa ja kävivät sitä koko vuoden. Tosin 1940-luvun puoleen väliin asti yläkoululaisilla alkoi koulu vasta lokakuun alussa. 1950-luvulla vakiintui koulun aloitus syyskuun alkuun ja lopetus toukokuun loppuun. Vanhimmille oppilaille alettiin kuitenkin antaa syksyisin viikon tai parin viikon perunannostoloma ja keväällä alettiin pitää koko koulussa hiihtoloma. Ensimmäinen hiihtoloma pidettiin keväällä 1947 siten, että kaksi päivää oli ohjattua hiihtämistä ja kaksi päivää oli lomaa. Erikoista on, että 26. ja 27. marraskuuta 1947 on sekä ala- että yläkoulun opettajan päiväkirjan mukaan pidetty hiihtoloma. Vielä 50-luvullakin tehtiin parina hiihtolomapäivänä hiihtoretkiä, muun muassa Öörniin, Lippiin, Sikoisiin ja Hamppuseen. Vasta 1960-luvulta lähtien hiihtoloma on ollut viikon mittainen.

Vapaapäiviä oli alkuaikoina niukasti. Joululoma loppui tosin vasta loppiaisen jälkeen ja pääsiäisloma kesti usein viikon. 1900-luvun alussa tsaariperheen merkkipäivät, esimerkiksi perintöruhtinaan nimipäivä, leskikeisarinnan syntymäpäivä, keisari Nikolai II:n syntymäpäivä, nimipäivä ja valtaistuimelle nousun muistopäivä, olivat koulun vapaapäiviä. Marianpäivä oli maaliskuun 25. päivä ja kirkollinen juhlapäivä vuoteen 1954. Laskiaislupa annettiin ensimmäisinä vuosikymmeninä. Kinkeri- ja vaalipäivät olivat koululaisten vapaapäiviä. Itsenäisyyspäivä tuli vapaapäiväksi heti 1920-luvun alussa, vapun päivä vasta 1940-luvulla. 1960-luvulla on kuukausittain ollut yleensä jonakin lauantaina kuukausiloma. Vuonna 1971 lauantaipäivistä tuli vapaapäivät ja samalla joululoma lyheni ja koulu alkoi jo elokuun puolella. 1990-luvulla on alettu pitää myös syysloma.

Vasankarin koulu on yleensä toiminut keskeytymättä. Poikkeuksia on tapahtunut sota-aikana. Kevään 1940 koulu on ollut suljettuna tammikuun alusta huhtikuun loppuun. Koulun aloitus on viivästynyt syksyllä 1941 opettaja Naatuksen maanpuolustustehtävien vuoksi ja kevään 1944 alakoulu on ollut kiinni, koska opettaja Virpiranta (silloin Ojala) oli määrätty Nivalaan kevätkaudeksi.

Tarkastajat vierailivat ennen kouluissa usein, alkuun lähes joka vuosi. Oppilaista oli jännittävää, kun opettaja ilmoitti edellisenä päivänä, että seuraavana päivänä koululle tulee tarkastaja. Tarkastaja piti yleensä yhden oppitunnin, joko laskento- tai kirjoitustunnin. Oppilaiden osaamisen (tai osaamattomuuden) perusteella tarkastaja saattoi esimerkiksi määrätä, että laskentotunteja on lisättävä. Tarkastaja valvoi myös opetussuunnitelmia ja niiden toteuttamista, välitti koululle uusimmat määräykset ja asetukset ja vahvisti opettajien valinnat.Vasankarin koulu kuului aluksi Raahen ja myöhemmin Kokkolan tarkastuspiiriin. Pitkään oli tarkastajana Verneri Varpelaide (1916 - 1944).

Lukuvuosina 1919 - 1921 pidettiin ensimmäiset jatkokurssit. Vuoden 1921 oppivelvollisuuslaissa säädettiin, että "jokaisessa maalaiskansakoulussa on annettava vuosittain niinikään pääasiallisesti käytännölliseen elämään valmistavaa jatko-opetusta vähintään neljä tuntia viikossa kahdenkymmenenviiden viikon aikana". Vuodesta 1928 ne sisältyivät Vasankarin koulunkin opetussuunnitelmaan, ja niitä pidettiin lähes joka vuosi lukuun ottamatta taukoja pula-aikana 1930-luvulla ja sodan aikana vuosina 1940 - 43. Niitä oli kahtena iltana viikossa kaksi tuntia kerrallaan yleensä loka-marraskuusta huhtikuuhun tai neljänä päivänä kolmesta neljään tuntia kerrallaan, jolloin ne pidettiin lyhyemmässä ajassa. Jatkokursseilla opiskeltiin historiaa ja yhteiskuntaoppia, luettiin lukukirjoja, laskettiin, opiskeltiin maanviljelystä ja karjanhoitoa sekä asioimiskirjoitusta. Jatkokurssien oppiaineet hiukan vaihtelivat vuosittain. Opettaja Naatus on opettanut jatkokurssilaisille kieliäkin, lukuvuonna 1938 - 39 englantia ja lukuvuonna 1944 - 45 ruotsia. Sodan aikana oli oppiaineena maanpuolustusoppi. Vuonna 1930 opetettiin myös käsitöitä ja kotitaloutta, jotka vakiintuivat jatkokurssien oppiaineiksi vasta 1950-luvulla. Opettajana oli koulun oma opettaja ja myöhemmin kotitaloutta kävi opettamassa ulkopuolinen ohjaaja Irja Siipola 1950-luvulla. Ensimmäisellä jatkokurssilla oli 49 oppilasta. Myöhemmin oppilaita oli vaihtelevasti 10 - 20.

Vuodesta 1948 jatkokursseja pidettiin 100 - 150 tuntia lukuvuodessa ja päästötodistuksen sai vasta kahden jatkokurssivuoden eli kahdeksannen kouluvuoden jälkeen. Jatkokursseista kehittyikin 1950-luvulla 7. ja 8. luokka, joista taas muodostui vähitellen kansalaiskoulu. Vuoden 1957 kansakoululaki yhtenäisti kansanopetusta liittämällä jatko-opetuksen lopullisesti kansakouluun. Myös jako ylä- ja alakouluun poistui. Kansakoulusta tuli vuonna 1969 yhdeksänvuotinen oppivelvollisuuskoulu.

Alakoulun opettajalla oli aluksi ensimmäinen ja toinen luokka eli 7- ja 8-vuotiaat ja yläkoulun opettajalla luokat kolmannesta kuudenteen. Kolmas luokka siirrettiin alaluokkaan vuonna 1951. Seitsemäs luokka perustettiin Vasankariin vuonna 1952, ja opettaja Martti Alatalo onkin merkinnyt päiväkirjaan tarkasti, että seitsemäs luokka aloitti ensi kerran päiväkoulussa 20.10.1952. Oppilasmäärä pysyikin koko 1950-luvun yli 50:n. Vuonna 1967 siirrettiin seitsemäs luokka kansalaiskouluun ja kolmas luokka takaisin yläluokkaan. Koko kunta siirtyi peruskouluaikaan vuonna 1974.

7. PERUSKOULUN AIKAA

Peruskoulun uljaat aatteet tulivat täydellä voimalla Suomen kouluihin 1970-luvulla. Kalajoen koulut siirtyivät peruskouluaikaan syksyllä 1974. Muutos näkyy muun muassa nimissä. Vasankarin kansakoulu muuttui Vasankarin ala-asteeksi. Oppiaineiden nimet uudistuivat: laskennosta tuli matematiikkaa, luonnontiedosta biologiaa, piirustuksesta kuvaamataitoa, voimistelusta ja urheilusta liikuntaa.

Jopa oppisisällöt ja opetusperiaatteet osin muuttuivat. Matematiikan tunneilla pohdittiin joukko-oppia, kertotaulun pänttääminen oli vanhanaikaista. Käsialasta ei ollut väliä, tärkeämpää oli sisältö. Vihkotyön korvasivat lähes valmiit työkirjat, jolloin oppilaiden osuudeksi jäi lähinnä merkitä rasti ruutuun. Nykyään on jo unohdettu joukko-opit ja palattu vanhaan hyvään vihkotyöskentelyyn.

Opettaja astui alas kateederilta ja hänen kurinpitovaltansa katosi. Aivan konkreettisestikin kouluista poistettiin opettajain korokkeet. Uskonnonopetus supistui huomattavasti. Muutenkin kristillinen ja isänmaallinen kasvatusperiaate sai kyytiä. Samoin muunkinlainen kansakoulun kasvatushenkeen sopinut toiminta, kuten raittius- ja säästäväisyyskasvatus, loppuivat vähitellen. Peruskoulun tasavertaisuuden ajatus toteutettiin ja kaikille yritettiin opettaa samat asiat, mikä myöhemmin on oivallettu liian ihanteelliseksi ajatukseksi. Peruskoulu toi toki tullessaan hyviäkin uudistuksia, ja vuosien kuluessa on monista alkuaikojen "hullutuksista" päästy eroon.

Käytännössä peruskoulu poisti rinnakkaiskoulujärjestelmän ja kaikki kävivät ala-asteella peruskoulun kuusi ensimmäistä vuotta. Koko ikäluokka pysyi koossa, mikä pysytti Vasankarin koulun oppilasmäärän yli 20:ssä koko 70-luvun. Peruskoulun opetustavoitteet toivat mukanaan tuki- ja erityisopetuksen, joilla tuetaan oppimista. Englannin kielen opetus oli aloitettu jo vuonna 1969 kaikille 3 - 6-luokkalaisille. Uusina oppiaineina tulivat kansalaistaito ja oppilaanohjaus, jotka on myöhemmin liitetty ympäristöopin kurssiin. Kodin ja koulun yhteistyö alkoi vanhempainiltoina, joita on Vasankarissakin pidetty keväästä 1974 lähtien. Vuonna 1979 on pidetty kodin ja koulun ilta. Vanhemmille on myös varattu aikoja opettajan tapaamiseen.

1980-luvulla kunnat saivat yhä enemmän valtaa koulun määrärahojen jakamiseen. Vuonna 1986 tuli niin sanottu tuntikehysjärjestelmä, jossa koulut saavat tietyn määrän viikkotunteja käyttöönsä. Vasankarin koulun tuntikehys on yleensä ollut 50 - 54 tuntia. Tukiopetukselle varattiin 1980-luvulla yleensä neljä tuntia, mutta 1990-luvun säästötoimenpiteet ovat karsineet tukiopetustunnit lähes kokonaan pois. Valtakunnallisten opetussuunnitelmien lisäksi laadittiin myös kunnalliset opetussuunnitelmat, joissa otettiin huomioon kotiseudun erityiset seikat. Kouluissa alettiin myös vuosittain valita tietyt opetuksen painopistealueet ja erityistavoitteet. Vasankarissa on painotettu muun muassa liikenne- ja ympäristökasvatusta, kansainvälisyyttä, hyviä tapoja, kotiseutuopetusta ja koulukiusaamisen estämistä.

1990-luvulla valtakunnalliset opetussuunnitelmat poistettiin käytöstä ja kukin koulu laati oman opetussuunnitelmansa, joka perustui koulun henkilökunnan, oppilaiden ja vanhempien yhteisesti sopimaan arvopohjaan. Vasankarin koulupiirin tärkeinä pitämiä asioita ovat mm. toisen ihmisen kunnioittaminen, työnteon arvostaminen, oma-aloitteisuus, rehellisyys, hyvät käytöstavat ja itseluottamus. Kalajoen ala-asteilla on erityisesti panostettu ATK-opetukseen. Vasankarin koulullakin on ajanmukaiset ATK-laitteet. Myös ATK-opetusta on annettu, ja parina vuotena on pidetty ATK-kerhoa.

8. OPPILASMÄÄRÄ

Vuonna 1898 varsinaiseen kansakouluun ilmoittautui 30 oppilasta. Yläkansakoulun (9 - 13-vuotiaat) oppilasmäärä vaihteli vuosina 1899 - 1910 aika tavalla. Alimmillaan se oli vuonna 1902, jolloin oli 10 oppilasta, enimmillään vuonna 1910, jolloin oli 31 oppilasta. Keskimäärin oppilaita oli n. 20. Näiden lisäksi oli pikkukoululaisia kymmenkunta. Vuosina 1911 - 1920 oppilaita oli 24 - 30. Vuonna 1921 säädetty oppivelvollisuuslaki lisäsi oppilaiden määrää vähitellen, koska laskuihin tulivat mukaan myös alakoululaiset. 1920-luvulla oppilasmäärä oli noin 30. Oppivelvollisia oli yli 60, mutta esimerkiksi vuoden 1925 vuosikertomukseen oli merkitty, että 69 oppivelvollisesta 35 laiminlöi koulunkäynnin.

Kun alakoulu perustettiin vuonna 1941, koulun oppilasmäärä kohosi yli 50:n. Vuonna 1944 Vasankariin sijoitettiin Petsamon siirtolaisia ja koulu pullisteli oppilaita, koska omien lisäksi oli siirtolaislapsia noin 50. Petsamolaisvaikutus tuntuu tilastoissa vielä vuonna 1947, jolloin oppilaita oli yhä yli 60. Suuret ikäluokat pitävät koulun oppilasmäärän korkeana eli yli puolen sadan koko 50-luvun, ja 60-luvullakin oppilaita on vielä yli 40 vuoteen 1965 saakka, jolloin määrä laskee 39:ään. Laskuun vaikuttaa paljon oppikouluun menijöiden määrän lisääntyminen. Syksyllä 1967 oppilaita on enää 25, kun seitsemäs luokka siirtyy kansalaiskouluun ja osa muilta luokilta oppikouluun. Myös seuraavan vuoden alhainen oppilasmäärä aiheuttaa sen, että koulu joutuu lakkautusuhan alaiseksi. Lakkautusuhka loppui kuitenkin vuonna 1974, jolloin koululle annettiin taas lupa muun muassa erityishankintoihin ja koulun korjaamiseen.

Oppilasmäärä pysytteli koko 1970-luvun yli kahdenkymmenen, lukuvuonna 1977 - 78 oli jopa 27 oppilasta. 80-luvun alussa oppilaita oli vain 19, mutta määrä nousi vuosikymmenen keskivaiheilla jopa 29 oppilaaseen. Lähes koko 1990-luvun oppilasmäärä on ylittänyt 20. Lukuvuonna 1991 - 92 oppilaita oli vain 15, joka on Vasankarin koulun koko historian alhaisimpia oppilasmääriä. Sattui vielä lama-aika, joten kunnanisät pohtivat taas Vasankarin koulun kohtaloa.

Vasankarin koulua on oppilasmatrikkelien ja -korttien mukaan käynyt vuosina 1898 - 1998 noin 920 oppilasta, joista noin sata oppilasta peruskouluaikana 1974 - 1998. Lukuun sisältyvät kaikki Vasankarin koulua käyneet oppilaat, joista on jäänyt jonkinlainen merkintä koulun arkistoihin.

Vasankarin koulun oppilasmäärä on ainakin seuraavat neljä vuotta (1998 - 2001) yli kahdenkymmenen, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että oppilasmäärä laskee vuonna 2002 yhdeksääntoista, seuraavana vuonna seitsemääntoista ja sitten jo alle viidentoista. Satavuotiaan kouluvanhuksen tulevaisuus on siis jossain määrin uhattuna, mutta aiemminkin koulun historian aikana on lapsiperheiden muutto kylälle pelastanut koulun.

9. KOULUN ARKEA

Koulupäivä aloitettiin ennen virrenveisuulla ja rukouksella ja ainakin 1920-luvulla luettiin sunnuntaipäivän tekstiä. Aamuhartaus oli pitkään uskonnollinen, ja vielä peruskouluajan päivänavauksenakin sen sisällön on oltava uskonnollisesti tai eettisesti kasvattavaa. Osa läksyistä oli opeteltava ulkoa. Uskonnon, maantiedon ja historian läksyt piti kertoa joko luokan edessä tai oman pulpetin vieressä seisoen. Läksyjen laiminlyönnistä annettiin arestia. Jopa laulusta saattoi saada laiskanläksyä. Niin Raamatun historiat kuin katekismukset ovat vielä monen entisajan koululaisen muistissa. Sundvallin Raamatun historiaa opiskeltiin yli 60 vuotta, tosin viimeiset 20 vuotta uudistettuna. Toinen yhtä pitkäaikainen oppikirja on Topeliuksen Maamme kirja. Myös Vänrikki Stoolin tarinat kuuluivat pitkään opetussuunnitelmaan ja nekin piti osittain opetella ulkoa.

Kielioppitunnit joku muistaa ikävinä, mutta maantieto, luonnontieto, historia ja käsityöt ovat olleet mukavia oppiaineita. Luonnontiedon tunnille järjestäjät ottivat valmiiksi esille aiheeseen liittyvän kuvataulun. Fysiikan ja kemian opetukseen on ollut myös muita havaintovälineitä. Venäjän alaisuus näkyy siinä, että 1910-luvulla otettiin oppikirjoiksi Venäjän maantieto ja historia. Niistä luovuttiin vuonna 1917.

Oppitunnit kestivät 45 minuuttia niin kuin nykyäänkin ja välitunti oli 10 - 15 minuuttia. Välitunnilla leikittiin ja pelattiin. 1920-luvulla "juostiin väliä". Koulun pihalla näkyivät vielä pellon ojien paikat, joitten väliä muut juoksivat samalla, kun yksi oli kiinniottajana keskellä. Kartun pelaaminen muistuttaa paljon nykyajan pesäpalloa. Sofia Ojala pesetti myös oppilailla koulun ikkunat keväisin ja syksyisin välitunnin aikana. Myös koulun lattioita pestiin. Ilmeisesti opettaja teetti siivoustöitä oppilailla silloin, kun oli itse vastuussa siivouksesta ja lämmityksestä eikä erillistä siivoojaa ollut. Ruokatunti kesti 20 - 30 minuuttia. Eväät syötiin kuva-arkun päällä tai veistosalin höyläpenkeillä istuen.

Entisajan opettajat olivat ankaria eikä ruumiillistakaan kuritusta kaihdettu. Sofia Ojala jakeli luunappeja, nipisti niskakarvoista tai löi karttakepillä kynsille. Myös nurkkaan laitettiin häpeämään. Vuonna 1922 ruumiillinen kuritus on kielletty, mutta määräystä ei täysin toteltu. Anna Naatuskin joutui suuttumaan rauhattomille ja pahankurisille ja määräsi heitä arestiin. Hän pani arestilaiset töihin. Pari arestilaista oli 40-luvun tienoilla määrätty opettajan kamarin lattiaa pesemään. Ensimmäisenä iltana pojat olivat karanneet, mutta toisena iltana oli opettaja istunut pöydän takana valvomassa. Rangaistukseksi joutui myös kantamaan puita sisälle. Vasankarissa ei ole kuitenkaan koko 100-vuotisen historiansa aikana ollut yhtään oppilasta, joka olisi erotettu koulusta huonon käytöksen takia.

Järjestäjät valittiin viikoksi tai kahdeksi viikoksi. Järjestäjät siivosivat ja tuulettivat luokan ja hakivat seuraavan tunnin havaintovälineet. Joidenkin opettajien aikana he merkitsivät tunnin alussa ennen opettajan tuloa taululle häiritsijöiden nimet. Tästä käytännöstä syntyi tappeluitakin järjestäjän ja taululle merkityn välille, niin että molemmat istuivat lopulta arestissa.

Luokalle jääminen ei ollut harvinaista, sillä jo kahdesta nelosesta joutui uusimaan luokan. Nelonen merkitsi aina ehtoja, jotka piti suorittaa kesän aikana, että pääsi siirtymään seuraavalle luokalle. Jotkut saattoivatkin istua koulussa vuodesta toiseen pääsemättä juuri eteenpäin, kunnes johtokunta armahti ja vapautti oppivelvollisuudesta. Päästötodistuksia eivät juuri kympit kaunista, vain käytös oli aina kymmenen, sillä käytöksen alennusta ei ole annettu kenellekään. Nykyään käytös arvostellaan kuten muutkin aineet neljästä kymmeneen.

Tyttöjen käsitöiden tekeminen oli tarkkaa puuhaa. Kaksi ensimmäistä vuotta piti ommella kaikki käsin, sen jälkeen sai siirtyä koneompeluun. Koululle oli ostettu ompelukone syksyllä 1900. Sellainen oli varmasti harvinaisuus kylässä. Opettaja Ojala saattoi panna oppilaan ratkomaan ompeleensa yhä uudestaan, niin että työ oli pahasti nuhjaantuntut eikä valmistunut lukuvuoden aikana. Käsitöitä tehtiin paljon. Vuosikertomuksien mukaan (vuosilta 1908 - 1924) on tehty ainakin seuraavanlaisia käsitöitä: kutomis- ja neulomisharjoituksia, lapaset, sukat, sormikkaat, esiliina, housut, paita, merkkausta, virkattu yönuttu, pusero, tytön paita, pojan paita, tyynynpäällinen, koneompelutöitä, korutöitä ja reikäompelua. Työt ajoittuivat tietysti eri vuosille. Sodan jälkeen oli puute kankaasta, mutta villalankaa oli ja siitä tehtiin sukkia, lapasia ja patalappuja Pojat harjoittelivat veistoa ja tekivät esineitä jo vuonna 1899 tilatun mallikokoelman mukaan. Pojat valmistivat tuoleja, jakkaroita, leluja, tarve-esineitä ja jopa piironkeja.

Raittiuskasvatustyö on jo varhain, ehkä alusta asti, sisällytetty opetukseen, lähinnä luonnontiedon tunnille. Lukuvuonna 1908 - 09 raittiuskasvatusta annettiin tunti viikossa lisäopetuksena. 1950-luvulta alkaen on pidetty raittiuskilpakirjoituksia, joissa oli palkintoina aluksi kirjoja ja myöhemmin kunniakirjoja, tarroja ja kyniä. Joinakin vuosina on myös pidetty raittiuskerhoa. Raittiusviikkoa vietettiin vielä 1970-luvulla. Opettajalle oli opaskirja, jonka avulla käsiteltiin yhdessä tiettyä raittiuteen liittyvää teemaa.

Säästäväisyyteenkin on ohjattu. Kouluylihallituksen kiertokirjeessä annettiin opettajille ohjeita jo vuosisadan alussa. Koulussa aloitettiin lukuvuonna 1937 - 1938 Hanna Nikulan sijaisuuden aikana säästötoiminta. Koululla oli säästölipas, johon oppilaat toivat rahojaan säästöön. Kaikki oppilaiden säästöt merkittiin tarkoin vuosikertomuksiin. Vasankarissa kävi muun muassa säästöpankin johtaja Alpo Siipola pitämässä esityksen säästämisestä. 1950- ja 60-luvulla säästäjä osti säästömerkkejä ja säästöt talletettiin osuuspankkiin. 1970-luvulla tämäkin toiminta on loppunut.

Entisaikaan ei kerhoja pidetty. Opettajalla oli täysi työ opettaa syksyin keväin alakoululaiset, lokakuusta huhtikuuhun yläkoululaiset ja vielä iltaisin jatkokurssilaiset. Ensimmäinen maininta kerhosta löytyy vuodelta 1947, jolloin Irene Manninen on pitänyt Toivonliiton opintokerhoa. Kokouksia on ollut neljä kertaa ja aiheina on ollut kotiseutu, eläintensuojelu ja raittiusasia. Oppilaita on ollut 35. Hän on jatkanut kerhoa myös seuraavana vuonna ja oppilaita on ollut yli 40.

Eero Nyyssönen aloitti heti syksyllä 1959 tullessaan musiikkikerhon yläluokkalaisille. Siellä soitettiin nokkahuilua, kitaraa, harmonia ja kannelta. Tavoitteena oli saada esityksiä koulun juhliin elävöittämään niitä. Myös syksyn 1960 musiikkikerho on toiminut. Kymmenen vuotta myöhemmin Lempi Virpiranta on pitänyt alaluokkalaisille askartelukerhoa usean vuoden ajan. Peruskouluaikana kerhoja on pidetty silloin tällöin. 1990-luvulla on ollut ATK- ja liikuntakerhoja.

Nuorisoseuran opintokerhoja ovat myös koulun opettajat vetäneet. Irene Manninen johti vuonna 1946 - 47 nuorisokerhoa, jossa opiskeltiin Suomen talonpojan historiaa. Kaarina Saksola ohjasi nuorisokerhoa vuonna 1956 - 57. Siellä opiskeltiin oman maan tuntemusta, harjoiteltiin julkista esiintymistä ja kokoustekniikkaa, askarreltiin ja järjestettiin erilaisia tilaisuuksia, muun muassa karkauspäivänä on pidetty iltamat. Tavoitteena on ollut nuorisoseuran kerhomerkki. Myös Eero Nyyssönen on johtanut nuorisoseuran opintokerhoa, jossa suoritettiin nuorisoseuran pronssimerkki.

Stipendejäkin jaettiin yleensä lahjakkaille, vähävaraisille oppilaille. Tarkastaja antoi Furuhjelmin testamenttirahastosta 20 markkaa jo vuonna 1900 jaettavaksi vähävaraiselle, lahjakkaalle poikaoppilaalle. Stipendiä ei jaettu joka vuosi, mutta ainakin vuosina 1907, 1914, 1918 ja 1922 sen on saanut tyttö- tai poikaoppilas. 1920- ja 1930-luvulla säästöpankki jakoi useana vuonna 20 markan lahjatalletukset päästötodistuksen saaville. Myöhemmältä ajalta stipendien jakamisesta ei ole merkintöjä arkistoissa.

Luokkaretkiä on tehty vasta 1960-luvulta alkaen. Aluksi ne ovat suuntautuneet oman paikkakunnan kohteisiin, kuten Hiekkasärkille ja Kallaan. Myös myöhemmin on tehty kotiseuturetkiä ja tutustuttu muun muassa museoon. Eräänä keväänä ajeltiin moottoriveneellä oman kylän edustalla ja käytiin Isossa-Klipissä. Myöhemmin on tehty useita retkiä Ouluun, Raaheen ja Vaasaan. Vuodesta 1987 on tehty lasketteluretkiä, 1990-luvulla Ruotsin-laivamatkoja ja keväällä 1994 myös Helsingin reissu.

Johtokunta päätti perustaa kouluylihallituksen määräyksestä oppilaskirjaston kokouksessaan 20.12.1913. Sitä varten varattiin sata markkaa. Vuonna 1916 saatiin lahjaksi Koulutarpeiden Keskusliike Oy:ltä 60 markan edestä lastenkirjoja, ja lukuvuonna 1916 - 17 oppilaskirjasto alkoi toimia. Niteitä oli pitkään vain 30, mutta lainauksia oli ensimmäisenä vuonna peräti 259 (9,2 lainausta oppilasta kohden). Sitten kirjoja lainattiin usean vuoden ajan niukasti, mutta kun kirjojen määrä alkoi tasaisesti kasvaa vuodesta 1925, myös lainaukset lisääntyivät. Myöhemmin kirjasto oli auki aina lauantaisin viimeisellä tunnilla ja useaan kertaan lainatut Remppu mustarotat ja Mirri-tädin tarinat kävivät yhä uudestaan kaupaksi. Niteiden lukumäärä oli 1970-luvulla 360 ja lainauksia saattoi olla yli 600:n. Koulukirjasto lopetettiin 1970-luvun lopulla, kun kirjastoauto alkoi kiertää sivukylillä.

 

10. KOULUN JUHLIA JA MUITA TAPAHTUMIA

Joulujuhlia on vietetty alusta alkaen. Vuonna 1904 johtokunta oli myöntänyt joulujuhlaa varten kymmenen markkaa, joka on huomattava summa, kun vertaa siihen, että oppikirjoihin ja muihin välineisiin käytettiin vuosittain sata markkaa. Myöhemminkin johtokunta myönsi rahaa lasten joululehtiin, makeisiin, nisupukkeihin ja kynttilöihin. Joulujuhla oli koko kylän juhla jo ainakin 1920-luvulla, ehkä jo aiemminkin. Monen muistoissa on se, kun joulujuhlaan mentiin hevosella ja koulunpiha täyttyi hevosista. Nisupukit liittyvät 30-luvulta alkaen aina 1960-luvulle saakka koululasten joulujuhlamuistoihin. Vanhassa koulurakennuksessa joulujuhla pidettiin isossa luokassa. Keskilattialla esitettiin ohjelmaa ja yleisö istui reunoilla. Joulukuusi oli alusta alkaen ja oppilaat hakivat sen itse.

Ensimmäiset äitienpäiväjuhlat on pidetty keväällä 1938 Anna Naatuksen sijaisen Hanna Nikulan aikana. Sen jälkeen äitienpäiväjuhlia on järjestetty 1950 - 1970-luvulla säännöllisesti joka kevät. Viimeiset äitienpäiväjuhlat on pidetty keväällä 1981. Alkuaikoina äitienpäiviä juhlittiin nuorisoseuralla, mutta lisärakennuksen valmistumisen jälkeen koululla. Ensimmäisten äitienpäivien tarjoilusta huolehdittiin koko kylän voimin. Oppilaat keräsivät taloista leipomistarvikkeet ja joku kylän emännistä (usein Aune Jaakola) leipoi pullat juhliin. Opettajat järjestivät juhliin ohjelmaa, mutta myös nuorisoseuralaiset olivat mukana järjestelyissä ja ohjelmatarjoilussa. Kun nuorisoseuratoiminta taantui 1960-luvulla, juhlan järjestely jäi lähes täysin opettajien harteille.

Keväisin pidettiin pihansiivoustalkoita. 1920-luvulla siivouspäivänä keitettiin piisillä perunat ja jokainen toi mukanaan perunoita. Keväällä tehtiin huviretki rantaan ja siellä keitettiin kahvia. Jokaisen piti tuoda kahvipapu mukana. Sattuipa joskus niinkin, että joku toikin paahdetun ohranjyvän. Vuonna 1923 oli Aate Juolan muisteluiden mukaan Vasankarissa "ensimmäinen vappumarssi". Koululaiset kävelivät nimittäin kylän päästä päähän toisiaan kädestä pitäen jonossa. Joku oli kyllä sanonut, että kulkue oli kuin israelilaisten vankien vieminen orjuuteen.

Oman koulun hiihtokilpailuja pidettiin jo varhain, ilmeisesti ensimmäisen kerran kevättalvella 1922. Palkintona oli jaettu karamellitötteröitä. Viljo Juola oli voittanut ja Reino Juola oli toinen. Viljo oli saanut palkinnoksi komean puukon ja Reino alumiinisen ruokalusikan. Vuonna 1930 Vasankarissa pidettiin ensimmäiset koulujen väliset hiihtokilpailut, joihin oli hankittu hieno kiertopalkinto. Sääntöjen mukaan kilpailijoista piti olla 2/3 poikia ja 1/3 tyttöjä. Hiihtomatka oli 3 km ja 1 km. Kiertopalkinnon sai 10 vuoden jälkeen omakseen se koulu, jolla oli siihen eniten kiinnityksiä. Vasankarin koulu ilmeisesti voitti ensimmäiset koulujen väliset hiihdot. Sulo Männistö ja Helka Juola (s. Männistö) voittivat ainakin omat sarjansa. Joka vuosi Vasankarista ei ole osallistuttu koulujenvälisiin hiihtoihin, ehkä niitä ei ole joka vuosi järjestettykään. Vuonna 1953 kilpailut pidettiin taas Vasankarissa, ja Martti Alatalon päiväkirjamerkintöjen mukaan Vasankarin koulu voitti kisojen viestihiihdon ajalla 1.51.55. Toiseksi tuli Rahja (1.53.01) ja kolmanneksi Etelänkylä (1.55.16). Samana talvena on oltu kilpailemassa myös Yppärissä, jossa viiden kilometrin matkan voitti Antti Manninen.

Syksyllä 1953 on osallistuttu yleisurheilukilpailuihin Kalajoen urheilukentällä. Vasankari oli 4x60 metrin viestissä neljäs. Myöhemmin sekä koulujen välisiin yleisurheilu- että hiihtokilpailuihin on osallistuttu säännöllisesti vaihtelevasti menestyen. Viime vuosina ovat mukaan tulleet myös jalkapallo- ja sählyturnaukset.

11. OPPILASHUOLTO

Yllättäen koulun asiakirjoista ilmeni, että vuonna 1910-1911 koulukeittoa on tarjottu kaikille 31 oppilaalle ilmaiseksi 23.1. - 30.5. eli 100 päivän ajan. Kustannuksista 75 markkaa on saatu koulukeittolayhdistykseltä ja 20 markkaa muualta. Ilmeisesti opettaja keitti ruoan itse, koska keittäjäkustannuksia ei ollut. Lukuvuonna 1911- 1912 ruokaa on myös keitetty 9.11. - 30.3. eli 100 päivän ajan ja tarjottu ilmaiseksi kaikille 30 oppilaalle. Nyt koulukeittolayhdistys on rahoittanut koko keittotoiminnan (100 markkaa).

Lähes puoli vuosisataa oppilaat söivät koulussa omia eväitään, voileipiä ja maitoa tai mitä milloinkin on kotona ollut, vaikkapa pepua. Joskus Manniselta tuotiin voileipiä vähävaraisten perheiden lapsille. Johtokunta saattoi myös myöntää ruoka-avustusta, mikä toteutettiin siten, että avustusta saaneet lapset kävivät Mannisella syömässä. Vasta vuonna 1943 alettiin koulussa tarjota oppilaille lämmin ateria. Keittäjäksi otettiin jo vuodesta 1940 siivoojana ollut Elisabet Juola. Useat muistelevat, että aluksi ruoan keitti ilmeisesti opettaja Anna Naatus itse. Vielä on muistissa myös Naatuksen silakkalaatikko, johon opettaja oli pieninyt kalat suolineen päineen. Alkuaikoina ruoka on ollut vaatimatonta, ilmeisesti suurimmaksi osaksi veteen tai maitoon keitettyä velliä tai puuroa tai yksinkertaista perunakeittoa. Oppilaiden piti osallistua keittolan ylläpitämiseen: pelloilta kerättiin tähkäpäitä (syksyllä 1944 ja 1945) ja metsästä poimittiin marjoja. Kotoa tuotiin maitoa, perunoita ja jopa jauhoja kansanhuollon annosten käytyä riittämättömiksi. Syksyllä 1947 marjoja on kerätty jopa 250 kiloa, osa kouluaikana. Oppilaat kuorivat vuorollaan välituntisin perunat tai kävivät välillä hämmentämässä saunan muuripadassa keitettävää velliä isolla kauhalla.

Ruoka keitettiin aluksi saunan pesutuvassa, joka remontoitiin muutamaa vuotta myöhemmin keittolan tarpeisiin sopivaksi. Luokissa syötiin. Vasta vuonna 1957 tehdyn lisärakennuksen myötä koulu sai oikean keittiön. Edelleenkin syötiin luokissa. Ensimmäisiä käsitöitä olikin ruokaliinan teko. 1980-luvulla koulu sai erillisen ruokailutilan.

Ruoka on monipuolistunut vähitellen. 1960-luvun keittolapäiväkirjoista ilmenee, että puuroa ja velliä on tarjottu vähintään kahdesti viikossa. Toistuvia ruokalajeja olivat makkaraperunat, makkarakastike ja perunat, makaronilaatikko, hernekeitto, jauhelihaperunat, jauhelihakastike ja perunat, kaalikeitto, perunalaatikko (kala-, makkara- tai liha-), perunamuusi ja kastike tai lihapihvi ja verileipäkeitto. Velli- ja puurovalikoima oli seuraavanlainen: kaurapuuro, ruispuuro, mannapuuro ja soppa, lappapuuro, ruismarjapuuro, makaronivelli, perunavelli, helmivelli, ohrahiutalevelli, riisivelli ja ohrapuuro. Leipää ja voita ruvettiin antamaan 1960-luvun puolessa välissä ja maitoa syksystä 1968. Ruokalistaan on tullut mukaan myös usein jotain lisukkeita, kuten kurkku, juusto, makkara, punajuuri ja omena. Välipalaa tarjottiin 1970- ja 1980-luvulla, mutta 1990-luvulla siitä on luovuttu. 1970-luvulla alettiin laatia kuuden viikon ruokalista, jossa puuroa oli enää pari kertaa koko ruokalistan aikana.

1960-luvulla koulukeittolan toiminta on ollut kansalaiskoulun kotitalousopettajan Irja Siipolan valvonnassa. Hän on myös kurssittanut keittäjiä ja ruokalistat on laadittu hänen johdollaan. Myöhemminkin keittolatoiminta on ollut yläasteen kotitalousopettajan ohjauksessa ja valvonnassa.

Koulun kautta alettiin avustaa vähävaraisten lapsia jo vuodesta 1920 alkaen. Oppivelvollisuuslaissa säädettiin, että vähävaraisille on annettava sen verran vaateapua, että he pystyvät käymään koulussa. Aluksi vaate- ja kenkäapua saatiin J. Poukkulan rahastosta, sen jälkeen pitkään Lusiina ja Jaako Merenojan rahastosta. 1920 - 40-luvulla kengät teki Kaarlo Juola ja opettaja hankki vaatekankaan ja ilmeisesti ompelikin osan vaatteista itse. Myöhemmin avustus anottiin kunnalta ja se saatiin ostolupakortteina, joilla sai itse ostaa vaatetta kaupasta. Rahaa saatiin vielä 1980-luvulla vaatteiden ja silmälasien ostoa varten.

Oppilaiden terveystarkastuksista on ensimmäinen merkintä vuoden 1925 vuosikertomuksessa. Koululääkäri on käynyt yleensä kerran vuodessa ja terveydenhoitaja 2 - 4 kertaa. Vuodesta 1948 on säilynyt lääkärintarkastuspäiväkirja, josta ilmenee, että esimerkiksi vuonna 1954 Vasankarin koululaisilla ei kenelläkään ollut saivareita, mikä oli ennätys, johon mikään muu koulu ei ollut päässyt (paitsi Rahkon koulu joinakin vuosina). Ennätys oli myös se, että "silmälasit olivat tuntemattomia". Tosin hampaat olivat sitten "heikonlaiset". Hammaslääkärin tarkastukset ovat alkaneet 1950-luvulla, mutta niitä ei aluksi ollut joka vuosi. Koululla hammashoito (pesu ja fluoraus) on aloitettu 1970-luvulla. Yleensä oppilaiden terveydentila on ollut hyvä ja siisteys moitteetonta. Maaliskuussa 1937 koulu on ollut suljettuna hinkuyskäepidemian vuoksi.

12. MUU HENKILÖKUNTA

Alkuaikoina opettaja yleensä hoiti koulutilojen siivouksen ja lämmityksen erillistä korvausta vastaan. 1920-luvulla oppilaat ainakin joinakin vuosina lämmittivät kouluhuoneet järjestäjävuoroillaan, välillä oli kylästä palkattu siivooja ja lämmittäjä. Anni Heilalan aikana koululle palkattiin siivooja-lämmittäjäksi Anna Manninen, ja hän oli ilmeisesti pitkään vielä Anna Naatuksenkin aikana. Vuonna 1936 siivouksen ja lämmityksen on hoitanut Helvi Juola. Vuodesta 1940 Elisabet Juola alkoi hoitaa siivooja-lämmittäjä-vahtimestarin tointa ja muutaman vuoden kuluttua myös keittää ruokaa. Hän jäi pois keväällä 1958.

Syksyllä 1957 valmistui uusi lisärakennus ja siivoojana oli Kirsti Juola koko lukuvuoden.

Syksystä 1958 vuoteen 1969 Maria Juola toimi keittäjä-siivooja-vahtimestarina. Hänen seuraajakseen valittiin Tuulikki Sinkkonen, joka keitti ja siivoili aina kevättalveen 1993, jolloin Vasankarin koulu siirtyi kuljetusruokaan. Keväästä 1993 siivoojan ja ruoan jakajan osa-aikaista tointa on hoitanut Anna-Sisko Hietala.

Talonmiehen tehtäviä ovat hoitaneet mm. Veikko Kerola (1974 - 76), Eila Juola (1976 - 1989), Keijo Pukari (1990), Terttu ja Eero Manninen (1990 - 96), Veikko Flink (1996 - 98) ja tällä hetkellä Seppo Männistö.

13. JOHTOKUNNAN TOIMINTA

Vasankarin koulun johtokunta perustettiin Kalajoen kuntakokouksessa joulukuussa 1897, kun Oulun läänin kansliasta oli tullut määräys aloittaa kansakoulun toiminta Vasankarissa. Johtokunta järjestäytyi joulukuussa 1897. Puheenjohtajaksi valittiin Antti L. Manninen, joka toimikin johtokunnan esimiehenä pitkään, aina vuoden 1911 marraskuuhun, jolloin puheenjohtajaksi valittiin Erkki Puskala. Antti L. Manninen oli alkuun myös sihteeri. Taloudenhoitajaksi valittiin Antti Manninen (vanhempi).

Ensimmäinen johtokunta kokoontui useita kertoja vuodessa päättämään erilaisista hankinnoista ja alkuvuosina varsinkin opettajain valinnoista. Opettaja vaihtui viiden ensimmäisen vuoden aikana lähes vuosittain ja läheskään aina ei valittu opettaja ottanut työtä vastaan, jolloin johtokunta joutui kokoontumaan useita kertoja opettajavalinnan vuoksi. Rakennusvaiheet työllistivät myös johtokuntaa. Myöhemmin johtokunta on kokoontunut 3 - 4 kertaa vuodessa päättämään rutiiniasioista, kuten koulun lämmitykseen tarvittavien halkojen hommaamisesta, vaate- ja kenkäavun jakamisesta, kuljetusmäärärahoista, koulun korjaamishankkeista ja opettajavalinnoista. Opettaja Erkki Laitala muistaa 1960-luvun johtokunnan kokouksista saaneensa vankasti tietoja ja kokemuksia hylkeenpyynnistä, koska johtokunnassa sattui olemaan yhtä aikaa useita innokkaita hylkimiehiä.

Johtokunnan nimi muuttui kouluneuvostoksi peruskoulun tulon myötä syksyllä 1974 ja takaisin johtokunnaksi vuonna 1985. Johtokunnan rooli muuttui peruskoulun tullessa. Talousasiat siirtyivät johtokunnan vallasta kunnan koulutoimistoon. Myös muissa asioissa johtokunta menetti päätäntävaltansa ja on nykyään lähinnä sivistyslautakunnalle esityksiä tekevä elin. Johtokuntaan kuuluu seitsemän jäsentä, joista kaksi on henkilökunnan edustajaa (opettajien ja muun henkilökunnan), sekä sihteerinä koulun johtaja.

Vasankarin koulun johtokunta oli täysin miesvaltainen puoli vuosisataa, kunnes vuonna 1949 Helmi Manninen tuli johtokuntaan. Johtokunnan puheenjohtajina ovat toimineet Antti L. Manninen (1898 - 1911), Erkki A. Puskala (1911 - 1945), Ville Juola (1945 - 1957), Ilmari Manninen (1958 -

1972), Oskari Juola (1973 - 74), Leena Nikula (1975 - 76), Tapio Tilvis (1977 - 84), Leena Vasankari (1985 - 87) ja Pentti Juola (1988 - 92). Nykyinen puheenjohtaja Pentti Himanka on heilutellut nuijaa vuodesta 1993.

Sihteerinä oli aluksi Antti L. Manninen useaan eri otteeseen, Aleksanteri Karlsberg vuosina 1907 - 1912 ja myöhemmin yleensä opettaja. Taloudenhoitajana ovat toimineet Antti Manninen (1898 - 1910), Toivo Manninen (1911), Antti L. Manninen (1912 - 1932), Kustaa Juola (1932 - 45), Eemeli Vasankari (1945 - 50), Antti Himanka (1950 - 1968) ja Reino Manninen (1969 - 74).

Johtokunnassa ovat olleet seuraavat henkilöt: Antti L. Manninen (1898 - 1934 eli 36 vuotta), Feeliks Juola (1898 - 1936 eli 38 vuotta), Juho Vasankari (1898 - 1906), Antti Manninen vanhempi (1898 - 1906), Tuomas Lanteri (1898 - 1907), Erkki Puskala vanhempi (1898 - 1907), Aleksanteri Karlsberg (1907 - 12), Toivo Manninen (1908 - 12), Erkki A. Puskala (1907 - 45, 37 vuotta), Kaarlo Juola (1908 - 45, 37 vuotta), Aukusti Niemelä (1913 - 43, 30 vuotta), Kustaa Juola (1917 - 45, 28 vuotta), Eino Manninen (1934 - 39), Ville Juola (1937 - 57), Ilmari Manninen (1940 - 72, 32 vuotta), Eemeli Vasankari (1945 - 53), Antti Himanka (1946 - 67), Arvid Vasankari (1946 - 48), Antti Juola (1946 - 60), Helmi Manninen (1949 - 56), Kaarlo Linna (1954 - 64), Katri Heikkinen (1957 - 72), Olavi Auranen (1957 - 73), Oskari Juola (1961 - 74), Esko Vasankari (1965 - 68, ja 1977 - 84), Tapio Tilvis (1968 - 84), Reino Manninen (1968 - 84), Leena Nikula (1973 - 84), Pentti Juola (1973 - 96), Esa Auranen (1974 - 84), Leena Vasankari (1985 - ), Leila Juola (1985 - 1996),

Helvi Manninen (1985 - 88), Martti Översti (1985 - 88), Anja Himanka (1989 - 92), Taimi Linna (1989 - 92), Pekka Väre (1989 - ), Pentti Himanka (1993 - ), Leena Lanteri (1993 - ), Elsa Juola (1993 - ). Nykyisen johtokunnan jäsenet ovat Pentti Himanka (puheenjohtaja), Leena Lanteri, Elsa Juola, Pekka Väre, Leena Vasankari, Anna-Sisko Hietala (henkilökunnan edustaja) ja Susanna Vuotila (opettajien edustaja) sekä sihteerinä Esko Valikainen (koulun johtaja).

Lähteet:

Painamattomat:

Haastattelut: Aate Juola, Helka Juola, Sylvi Juola, Saara ja Olavi Juola, Toivo Juola, Matti Himanka, Erkki Laitala, Kaarina Saksola, Tuulikki Sinkkonen (haastatellut Terttu Myllylahti keväällä ja kesällä 1998)

Anni Öljymäki, Vieno Öljymäki, Mirja Helaakoski (haast.Terttu Manninen keväällä 1998)

Esko Juolan muistiinpanot, toukokuussa 1998.

Kaakinen, Marko & Silvasti, Juho: Kalajoen kansanopetuksen historia. Kasvatustieteen syventäviin opintoihin kuuluva tutkielma. Oulun yliopisto 1991.

Vasankarin koulun arkistot: oppilasmatrikkelit, johtokunnan pöytäkirjat, opettajan päiväkirjat,kirjeet, vuosikertomukset, opetussuunnitelmat, keittolapäiväkirjat, lääkärintarkastuspäiväkirja,pohjapiirrokset, Kalajoen kunnan arkisto ja Vasankarin koulu.

Painetut:Kyllönen, Matti: Kalajoen ja Raution historia 1865 - 1975. Kalajoen kunta 1980.


KUVATEKSTIT

Kuva 1

Antti L. Manninen oli kouluhankkeen puuhamiehiä ja pitkään johtokunnassa.
Hän myös lahjoitti koululle ilmaisen tontin.
Kuvan om. Kerttu Ojala.


 

Kuva 2

Fransiska Manneroos oli Vasankarin koulun ensimmäinen opettaja.
Kuvan om. Anni Öljymäki.


Kuva 3

Oma koulurakennus saatiin vuonna 1910. Kuva on 1910-luvun alkupuolelta
 Kuvan om. Saara Juola.


Kuva 4

Vasankarin koululaisia 1910-luvun alkuvuosilta. Opettajana on Sofia Ojala. 
Kuvasta on tunnistettu vain muutamia oppilaita.
Kuvan om. Saara Juola.


Kuva 5

Vasankarin koulu lukuvuonna 1927 - 28. Kuvan om. Sanni Juola.


Kuva 6

Vasankarin koululaisia lukuvuonna 1925 - 26. Opettajat ovat oikealla Anni Heilala ja Erkki Niemelä. Koululaiset ovat edessä vas. Väinö Vasanoja, Oskari Juola, Antti Löf, Heino Vasanoja, Eino Löf, Anni Juola, Aune Löf. Toinen rivi vas. Lauri Jaakola, Niilo Vasankari, Aarne Juola, Hinni Vasankari, Katri Puskala, Aino Manninen, Toini Öljymäki. Kolmas rivi vas. Niilo Juola, Kalle Juola, Elsa Juola, Hinni Himanka, Anni Manninen, Elli Himanka. Neljäs rivi vas. Antti Vasankari, Reino Öljymäki, Heikki Tarkiainen, Martti Karlsberg, Sulo Männistö, Niilo Manninen, Aune Jaakola. Takaa vas. Mirja Karlsberg, Lempi Heikkinen, Maria Juola, Sofia Vasankari ja Elma Vasanoja.
Kuvan om. Elsa Similä.


Kuva 7

Vasankarin koululaisia lukuvuonna 1935 - 36. Takana seisoo opettaja Anna Naatus. Oppilaat ovat edessä vas. Eero Juola, Aimo Juola, Olavi Juola, Nelma Juola, Elli Löf, Aino Vasankari, Kalle Vasankari. Toinen rivi vas. Pentti Vasankari, Leevi Jaakola, Aili Heikkinen, Bertta Heikkinen, Annikki Juola, Kerttu Manninen, Paavo Öljymäki. Kolmas rivi vas. Kalevi Juola, Urho Heikkinen, Veikko Männistö, Inkeri Vasankari, Irja Öljymäki, Terttu Öljymäki. Neljäs rivi vas. Arvo Heikkinen, Kalle Heikkinen, Arvo Juola, Alli Juola ja Tyyne Löf.
Kuvan om. Kerttu Ojala.


Kuva 8

Lempi Virpiranta oli Vasankarissa opettajana yli 34 vuotta. Kuvan om. Pauli Virpiranta.


Kuva 9

Aate Juola oli käsityönohjaajana 1950-luvulla. Kuvan om. Aate Juola.


Kuva 10

Vasankarin koululaisia lukuvuonna 1947 - 48. Opettajina ovat Irene Manninen ja Lempi Virpiranta. Oppilaat edessä vas. Sirkka Heikkinen, Saara Juola, Mirja Öljymäki, Enni Vasankari, Maiju Juola, Eija Juola, Aino Puskala, Elli Juola, Taimi Juola, Kaija Juola, Irma Jaakola, Anna-Liisa Manninen ja Leena Tarkiainen. Toinen rivi vas. Raili Talus, Eeva Manninen, Eeva Kelhä, Leena Linna, Liisa Juola, Heikki Manninen, Hanna Manninen, Kerttu Vasankari, Ritva Juola, Ritva Ylitalo, Martta Talus ja Kerttu Lanteri. Kolmas rivi vas. Kirsti Juola, Paavo Himanka, Reino Puskala, Tauno Manninen, Oiva Vasankari, Matti Himanka, Leo Manninen, Salme Juola, Tellervo Juola. Neljäs rivi vas. Toivo Vasankari, Esko Juola, Jouko Juola, Ossi Juola, Pentti Himanka, Anja Vasankari ja opettaja Irene Manninen. Viides rivi vas. Martti Manninen, Aaro Juola (takana), Reijo Jaakola, Antti Manninen, Kalle Lanteri, Unto Ylitalo ja Martti Puskala. Takarivissä vas. Erkki Jaakola, Toivo Juola, Tenho Vasankari, Arvo Vasankari, Martti Laitala ja Aaro Vasankari. Kuvan om. Kirsti Lohikoski.


Kuva 11

Vasankarin koululaisia lukuvuonna 1952 - 53. Kuvassa ovat 1 - 4-luokkalaiset, sillä 5. ja 6. luokka oli perunannostolomalla. Lempi Virpiranta (oik.) oli kuvauspäivänä oppilaineen puolukkaretkellä.

Vasemmalla on opettaja Martti Alatalo. Oppilaat edestä vas. Aila Juola, Maija-Liisa Linna, Signe Juola, Maiju Öljymäki, Saima Vasankari, Paula Puskala ja Kaarina Vasankari. Toinen rivi vas. Eino Manninen, Heikki Vasankari, Niilo Vasankari, Esko Manninen, Lauri Löf, Pekka Himanka, Timo Himanka, Matti Talus, Veikko Vasankari, Onni Juola (takana) ja Veikko Juola. Takarivissä vas. Raija Juola, Hilkka Juola, Anneli Tarkiainen, Veijo Juola, Jorma Kelhä, Markku Haveri ja Pentti Juola.
Kuvan om. Pauli Virpiranta.


Kuva 12

Vasankarin koululaisia (luokat 4. - 7.) lukuvuonna 1963 - 64. Opettajana on Erkki Laitala. Oppilaat edessä vas. Annikki Kättö, Marja Juola, Eeva-Riitta Juola, Raija Löf, Päivi Juola, Anitta Nurminen ja Anna-Maija Juola. Toinen rivi vas. Pekka Juola, Vesa Juola, Hannu Niemelä, Tapani Juola, Tapio Virpiranta ja Asko Juola. Takarivissä Arja Juola, Anna-Liisa Juola, Eero Manninen, Alpo Juola, Heikki Juola, Marjatta Männistö ja Irma Löf.
Kuvan om. Eero Manninen.


Kuva 13

Opettaja Lempi Virpirannan oppilaita lukuvuonna 1966 - 67 (luokat 1. - 3.). Edessä vas. Aulikki Juola, Maarit Vasankari, Riitta Manninen, Maritta Juola ja Leea Juola. Takana vas. Erkki Juola, Eljas Himanka, Hannu Lanteri, Harri Lanteri, Mikko Vasankari ja Arto Juola.
Kuvan om. Pauli Virpiranta.


Kuva 14

Vasankarin koulu vielä alkuperäisessä asussaan. Kuva on ehkä 1950-luvun alkupuolelta.
Kuvan om. Pauli Virpiranta.


Kuva 15

Vasankarin koululaiset lukuvuonna 1976 - 77. Opettajina Erkki Laitala (vas.) ja Leila Rauma (oik.).

Oppilaat edessä vas. Jukka Juola, Kaisu Manninen, Erkki Vasankari, Veli-Matti Tilvis, Teija Tavasti, Vesa Vasankari, Anne Vasankari, Minna Sinkkonen ja Erja Juola. Toinen rivi vas. Tuomo Manninen, Kaisa Manninen, Anna Juola, Sirpa Juola, Tapio Tavasti ja Ari-Pekka Haapaniemi.

Takarivissä vas. Seppo Männistö, Lenita Översti, Salli Rahkonen, Saija Auranen, Merja Luoto, Marja-Leena Manninen, Heikki Tarkiainen ja Maire Manninen.
Kuvan om. Erja Junttila.


Kuvat 16 ja 17

Vasankarin koululaisia luokkaretkellä Oulussa keväällä 1966. Retkellä käytiin tutustumassa muun muassa typpitehtaaseen, jonka portilla kuva on ilmeisesti otettu. Pojat edessä vas. Timo Juola, Lasse Juola, Raimo Juola, Ilkka Himanka ja Rainer Vasankari. Takana vas. Ari Juola, Hannu Niemelä, Pekka Juola, Reijo Juola, Heikki Juola, Tapani Juola ja Jari Juola. Tytöt vas. Eeva-Riitta Juola, Marketta Juola, Marja Juola, Raija Löf, Hilkka-Liisa Juola, Riitta Vasankari, Tarja Vasankari, Anne Männistö, Sirkka Löf, Ulla Juola ja Airi Auranen. 
Kuvat on ottanut ja omistaa Annikki Hihnala.


Kuva 18

Koulun arkea piristävät erilaiset tapahtumat. Kuva naamiaisista syksyllä 1996.
Kuvan om. Susanna Vuotila.


Kuva 19

Vasankarin koululaisia lukuvuonna 1986 - 87. Opettajat vas. erityisopettaja Sakari Pulkkinen ja Erkki Laitala, oikealla Helena Männistö. Oppilaat edessä vas. Katja Väre, Paula Haapaniemi, Merja Linna, Sofia Puskala, Marika Vasankari, Tapio Juola, Mika Juola, Tero Översti, Susanna Juola, Veli-Matti Manninen ja Marko Linna. Toinen rivi vas. Terhi Juola, Maarit Löf, Janne Ukonmaanaho, Markku Bäckman, Jarmo Manninen, Alpo Tilvis, Miikka Juola ja Voitto Manninen.

Takarivissä Jori Nikula, Heli Juola, Marjaana Himanka, Timo Puskala, Tanja Vasankari, Marko Manninen, Mari Manninen, Maija Juola ja Lasse Vasankari. Kuvan om. Marja Juola.


Kuva 20.

Feeliks Juola oli johtokunnassa 38 vuotta.
Kuvan om. Ritva Keskitalo.


Kuva 21.

Erkki A. Puskala oli johtokunnassa 37 vuotta ja siitä ajasta johtokunnan puheenjohtajana 34 vuotta. Kuvan om. Martti Puskala.


Kuva 22.

Vasankarin koulun nykyiset oppilaat ja henkilökuntaa. Vasemmalla opettaja Esa Kinnunen, oikealla ruoanjakaja-siivooja Anna-Sisko Hietala ja opettaja Susanna Vuotila. Oppilaat edessä vas. Lauri Mylllylahti, Markus Männistö, Siru Männistö, Niina Manninen, Maarit Lanteri, Henna Manninen, Joonas Juola ja Aki Myllylahti. Toinen rivi vas. Joni Penttilä, Sonja Juola, Anja Lanteri, Maria Vasankari, Ari Himanka, Joonas Myllylahti, Juho Männistö, ja Tuukka Vasankari. Takarivissä vas. Markus Myllylahti, Roope Männistö, Jesse Hietala, Teija Juola, Mika Männistö, Teemu Väre ja Ville Manninen.
Kuvan otti Aulis Hietalahti 17.8.1998.